Sairauden ja rakkauden 2016

Kulunut vuosi oli yhtä rankka kuin edeltäjänsäkin, mutta samalla elämäni paras. Viime kuukausina olen ollut yhtä onnellinen kuin 4-vuotiaana päiväunilla isän, äidin ja siskon kanssa (korkein kokemani onnen taso). En ole vielä valmis paljastamaan kaikkea vuodesta 2016, mutta tässä pääpiirteet. Ensi vuonna kuulette koko tarinan.
 

Yö ei riittäisi, jos kirjoittaisin lausein. Sanat kertokoot.

Sairaus, epätoivo, pelko. Loputon väsymys ja jatkuvat talousvaikeudet. Perhe, suku ja ystävät turvaverkkona ja kivittäjinä. Vihaa, riitoja, rumia sanoja. Hiljaisia, kauniita kohtaamisia Jumalan kanssa. Kulisseja, salaisuuksia, valheita. Pikkuveljeni, maailmani aurinko. Hautajaiset. Suuri rakkaus, ihminen joka kantoi kaiken läpi. Toivoa ja paranemista. Odottamista. Odottamista. Odottamista. Paastoa, rukousta, epäuskoa, epätoivoa. Ihme toisensa jälkeen ihmeitä.
 

Tammikuu. Iso Kirja. Väsymys. Tunkkainen huone. Ihanat ihmiset, yhteisö.
Helmikuu.
Maaliskuu. Kipu. Tuska. Epätoivo. Itku. Pohja. Musta. Loppu.
Huhtikuu.
Toukokuu. Ristiäiset ja hautajaiset.
Kesäkuu. Elämä. Rakkaus. Elämäni rakkaus.
Heinäkuu. Nauru. Polkupyörä. Jäätelö. Tampere. Aurinko. Hiekkaranta. Väsymys.
Elokuu. Into. Yritys. Väsymys.
Syyskuu. Väsymys. Takapakki.
Lokakuu.
Marraskuu. Paranenko minä? Minä paranen. Minä paranen!
Joulukuu. Joululaulut ja -kuusi. Riemu. Onni. Rauha. Kärsimättömyys. Väsymys. Suuri ihme.

 

Ihmeellistä Uutta Vuotta 2017!

 

ja muistakaa, että
”jokainen iso voitto me taistellaan polvillaan eka”
– Juudan Leijona, Rodrigo & Saara