Pitääkö kaikki tehdä itse?

Tänään piti kirjoittaa aivan muusta, mutta ylen sivuilla löytynyt juttu muutti suunnitelmiani.

Tämä juttu kertoo äitien metatyöstä.

Voin palata tähän tekstiin vuosien päästä, ja pohtia, menikö homma aivan vikaan mutta näin raskaana ollessa taidan tahtomattani ajatella asiaa hieman optimistisemmin. Ehkä voin myös sanoa mielipiteeni kun olen nyt vähän niinkuin melkein äiti. Mielestäni tämä työn määrä mistä Jenny artikkelissa puhuu on paljolti kiinni äidin persoonasta ja omistautumisesta asioille. Minulle jäi epäselväksi onko lasten synttäreiden järjestäminen äidille vuoden siistein juttu vai kauhua herättävä päivä, mutta jos jälkimmäinen, miksi se kauhu tulisi yksin organisoida?

Ja jotta kukaan ei saisi väärää käsitystä meidän perheidyllistä,  tässä hieman taustaa. Elämäni mies on monessa suhteessa maailman ihanin, mutta aloitekyky ei todellakaan ole hänen vahvuutensa. Jos ostetaan pihalaatat, ne makaavat pihalla siihen asti, että olen maininnut asiasta 5 kertaa ja alkanut itse siirtää laattoja niin että toinen näkee. Hän ei ole mikään boheemi taiteilijasielu, vaan äärimmäisen mukavuudenhaluinen ihminen, suorittajapersoonan vastakohta. En silti koe, että lapsemme syntymän jälkeen tämä kaikki artikkelissa mainittu ja TODELLINEN metatyö tulisi kaatumaan minun niskaani, koska uskon tässä tapauksessa myös ns. meihin. Uskon siihen, jos parisuhteessa kannustaa toista osallistumaan ja oppimaan uusia asioita,siitä tulee molemmille hyvä mieli.

Olen nuorempana helposti omaksunut asenteen ”helpompi hoitaa ite” mutta opetellut tästä pikkuhiljaa eroon. Halusin myös pärjätä yksin ja inhosin sitä ”pyydetään mies vaihtamaan toi lamppu” asennetta jota viljeltiin pitkin kyliä. Silti seuraan tällä hetkellä kauhulla 60v äitiäni joka hoitaa avomiehelleen suurinpiirtein sukat jalkaan- äidillä on lähtenyt metatyö ja työ lapasesta. Tämä ahdistaa minua sekä miehen, että äidin näkökulmasta.

Mutta palatakseni omalle pihamaalle: olisi varmasti ollut helpompi kantaa ne pihalaatat itse paikalleen sillä aikaa kun toinen on töissä ja osoitella sitten pihalle illalla ”katso mitä tein ilman apuasi” mutta en usko että tämä edistää sitä metatyöni vähenemistä tulevaisuudessa. Olen tunkenut läppärin puolison nenän eteen lukemattomat kerrat ”etsi hotelli meidän x matkalle” vaikka olisin voinut tehdä sen itse. Olen molempien rankan työpäivän jälkeen pakottanut meidät ulos katsomaan kun vuodenaika vaihtuu. 

JA ei, en ole mikään parisuhteen tyranni, koska olen huomannut, miten hyvä mieli tästä puolisolle tulee! ”Kiitos kun pakotit mut ulos”, ”siistii kun sain ekaa kertaa ihan itse asennettua asian x asuntoon” ”hei nyt mäki tajusin että ollaan menossa reissuun, tosi kiva lähtee tonne” …

kumppanin osallistaminen yhteiseen elämään ja uusien asioiden oppiminen yhdessä tuo vain hyvää. Ja en tietenkään tällä nyt tarkoita sitä, että kumppanin pitäsi lähteä innolla kuskaamaan minua esim. viidelle kirpparille peräkkäin (johon itse pystyisin helposti ja vielä nauttisin siitä kaikin rinnoin) joten minun täytyy myös osata sanoa kahden kirpparin jälkeen kiitos ja nyt ostan sinulle jäätelön. Jotkut asiat täytyy myös osata tehdä itse.  Jotkut asiat myös haluan tehdä itse, koska ne on niin kivoja. Voisin kuvitella, että lasten synttärit tulee olemaan minulle ykkösjuttu! 

JA sitten vielä tuo  YLEn jutussa mainittu lasten uimakoulu. Tällä hetkellä olen varma, että voisin väsyneenä puolisolle sanoa, että ”hei en nyt ehdi enkä jaksa hoitaa tätä, voisitko sinä hoitaa tämän KOKONAAN, alusta loppuun” ja se olisi ok. Vaikka olisikin helpompi ja nopeampi hoitaa asia itse. Koska kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Mitä mieltä?

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Vanhemmuus