Totuus toisesta päivästä: voihan pallot!

Ajoimme kurjimmassa kelissä ikinä tuon viisisataa kilometriä lapsuudenkodistani tänne omaan kotiin. Kaustisella, 42 km matkattuamme, olin jo ihan uupunut  ja kyllästynyt uurteisiin ja palkeisiin teillä, vaakasuoraan sataviin nenäliinan kokoisiin lumihiutaleisiin, märkyyteen ja hämäryyteen. Tokihan siis oli pysähdyttävä Satumaan Kukassa, Kaustisen keskustassa sijaitsevassa kukkakaupassa ihanine sisustustavaranurkkauksineen käsiäni lepuuttamaan, mutta ennen kaikkea silmiä ja mieltä. Onneksi tarjonta oli jouluista (ihania ale-lyhtyjä kyllä kuolasin, mutta maltoin mieleni), joten ostin vain kaksi metallista aluslautasta kynttilöille. Tulivat oikeasti tarpeeseen, mutta nostivat poistettavien tavaroiden lukumäärän jo neljään. Ja matka oli vasta alussa.

Mä rakastan Anttilaa (kyllä, sitä tavarataloa…), jostain käsittämättömästä syystä. Luulen sen osittain pohjautuvan lapsuuteen ja aikaan, jolloin Anttilan postimyyntikuvasto oli jotain käsittämättömän ihanaa. Ja kun löysin pinkin kukkaroni kanssa ensimmäiseen kivijalkatavarataloon, oli sydämeni menetetty eikä sitä sijaa ole muut tavaratalot koskaan uhanneet. Niinpä Seinäjoella oli pakkopysähdys (kuten aina ohikulkeissa!) Anttilassa, jota ei ilokseni ole liikkeiden määrää vähennettäessä lopetettu. Ostin vesihyasinttikorin, joka normaalisti maksaisi 40e tuntuvalla 12 euron alennuksella. Ally McBealit oli alessa toki myöskin, mukaan lähti kolme ensimmäistä tuotantokautta yhteishinnalla 21e. Neljättä ja viidettä en voinut ostaa, kun niitä siellä ei ollut. Ehdottoman tarpeellisia olivat myös puiset seitsemän sisustuspyykkipoikaa, joissa luki kussakin englanniksi viikonpäivät; Monday, Tuesday jne. En edes ääneen kehdannut sanoa mielessä häivähtänyttä ajatusta perusteluksi ostolle. Ei, nuo eivät auta lapsiani oppimaan viikonpäiviä englanniksi, he osaavat ne jo. Kuopus oli kuitenkin kanssani samaa mieltä siitä, että kyllä me niille käyttöä keksitään. Neljä euroa meni siihen ja poistettavien tavaroiden lukumäärä nousi jo yhdeksään. Lisäksi ostin 72 joulukuusen palloa. Jep.

20150103_175526[1].jpg

Kuvanlaatu ei miellytä silmää yhtään sen enempää kuin totuus siitä, että kaikki kertyneet poistot on edelleen tekemättä.

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään Höpsöä

Tekosyy vol. 1

Päätin lähteä mukaan Tavara päivässä pois-projektiin, joka on osoittautunut facebookissa mielenkiintoiseksi sitä vuoden sivusilmällä taustalta seurailleena. Tarkoituksena on siis vuoden aikana hävittää 365 tavaraa kierrättämällä, lahjoittamalla tai viimeisenä keinona heittämällä roskikseen. Jos ostaa uuden tavaran, on ko. päivänä poistettava kaksi tavaraa. Koska tänään ymmärsin, miten ote on lipsumassa jo ensimmäisestä päivästä (toisesta puhumattakaan!) alkaen, ymmärsin, että tarvitsen apua ja tukea enemmän kuin kehtaan omalla nimelläni ja kuvallani facebookissa hakea ja pyytää. Tämä blogi auttakoon!

 

1.1.15

Onneksi olimme vielä Pohjanmaalla mummolassa, niin en päässyt ostelemaan mitään. Varmasti olisin pyhänäkin löytänyt jonkun avoinna olevan, syrjäisen kioskin (keskeltä ei mitään!), jossa myydään sisustusjuttuja, ettei olisi jäänyt shoppailematta! Mutta en siis myöskään päässyt poistamaan mitään, mukanahan oli neljän päivän reissua varten kolmelle ihmiselle vain noin viitisen kassia kaikkea tuiki tärkeää ja ehdottoman tarpeellista, joista ei poistoja olisi mitenkään voinut tehdä. Poistettava tavara jäi odottamaan seuraavan päivän kotiinpaluuta. Ajatus projektista sekä kutkuttaa että huolestuttaa. Olenko varma siitä, että viisi huonettani, keittiö ja sauna, vaatehuone, pihavarasto, leikkimökki ja piha pitää sisällään 365 poistettavaa tavaraa..?

Mitä, jos en haluakaan luopua?

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään