Voi pee.

Olin tänään aamuvuorossa. Kotiutumisen jälkeen teimme lasten kanssa kauppalistan, kävimme viemässä postia kaupungintalolle ja menimme ruokaostoksille. Oli niiiiin nälkä ja teki mieli kaikkea! Onneksi oli kauppalista, jossa pidättäydyimme orjallisesti appelisiiniämpäriä ja kukkakaalta lukuunottamatta. Kotiin tultuamme teimme yhdessä tortilloja ja fajitaksia (en tiedä muista, mutta meillä tortillat tarkoittaa tortillalettuja, joihin lapset laittaa juustoraastetta, jauhelihaa, ananasta, dippiä, kurkkua, salaattia, paprikaa, nakkia, kinkkusuikaleita, tomaattia, mozzarellaa, mitä milloinkin ja fajitakset on samoja lettuja broiskupaprikasipuli-täytteellä, joka on maustettu Old El Pason Fajitas-mausteseoksella ja päälle on kaadettu purkki samanmerkkistä salsakastiketta). Tuleva ystävänpäivä kuohuttaa meitä poikkeuksellisesti jo nyt ja leivoimme vaniljamuffinsseja. Taikinaan sekoitettiin myös valkosuklaalla kuorrutettuja mustikoita ja vuokiin laitettiin myös teelusikallinen Nutellaa. Näiden ruoanlaitto- ja leivontaoperaatioiden välillä otin vajaan puolen tunnin (no, kolmen vartin) päikkärit. Muffinssien paistuessa ja melkein palaessa kirjoittelimme ystävänpäiväkortteja! Korteista kolme lähti kohta 12v. kuopukselta tarrakuvalla varustettuna Helsingin Seniorisäätiöön ilahduttamaan yksinäisiä vanhuksia. <3 Ilahduttakaa tekin: http://www.seniorisaatio.fi/ajankohtaista/ajankohtaista/voi-kun-tulis-kortteja .

Kun lapset kömpivät yläkertaan huoneisiinsa, menin pistämään pyykkikoneen vielä pyörimään tälle illalle. Ja mikäs siellä aulassa odottikaan… Yllätyyyys! Olin onnellisesti unohtanut koko yläkerran aulaan levinneen vaatehuoneoperaation.

                                                                                                      Jee.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Höpsöä

Vaatehuoneen siivous, vol. 1

Kun pääsin aulaan levinneen vaatehuoneen kimppuun, oli näky lohduton. Ja kyllästytti koko projekti. Tulosta syntyi siitä huolimatta, että kaksi laatikkoa sisältönsä (kaikenmaailman sälää ja  muistoja ja tarpeellista ja tarpeetonta) latisti vähäistäkin intoa. Mikä yllätys olikaan, kun ensimmäinen Ikea-kassi (keskikokoinen versio), paljastui vajaaksi kassilliseksi paperinkeräykseen matkalla olevia vanhoja lehtiä, mainoksia ja päläpälä… Ihan totta; mitä on ollut mielessä, kun olen alakerrasta roudannut ko. kassillisen yläkertaan vaatehuoneeseen sen sijaan, että olisin astunut kassin kanssa ulos ja käynyt kippaamassa sen paperinkeräyslaatikkoon? En käsitä.

Muita poistoja samalta täsmäiskulta; resepti vuodelta 2006, kuitteja vuodelta 2006, purkkaa vuodelta 2006, kurkkupastilleja vuodelta 2006, kyniä ja hiuspampula vuodelta 2006, tamponeja (käyttämättömiä) vuodelta 2006 (lieneekö näistä yksi juurikin se onneton tamponi, jonka pudotin katsastusmiehen jalkoihin tuosta samaisesta laukusta…) ja kaikki tämä käsilaukussa, jota olen kaivannut ja etsinyt, vuodelta 2006. Laukku oli ruma ja sanka korjausta vailla. Mietin, että jos en yhdeksään vuoteen ole saanut sitä korjattua ja nyt pitäisi siistiä myös vuorikankaaseen liiskaantuneet kurkkupastillit, niin… ja laukkukin on ruma ja epäkäytännöllinen (lue tamponikommentti ylempää), joten… Goodbye. Mut oli se ihana laukku joskus. Samasta laatikosta tuli vastaan myös vuoden 2014 taidekalenteri. Poistoon!

Mä lasken omalla tavallani ja koen nyt olevani kolme poistoa plussalla. Talvilomaviikko tulee olemaan myös poistoista lomaa, joten mieluummin ahkeroin niitä nyt, kun on innostusta (Täh? Ei ollut kyllä! :D) kuin jälkikäteen. Jos ei silloinkaan innosta, mutta on pakko, on projekti vaarassa. Mua aina ottaa päästä kaikki pakot. Nyt voin teeskennellä, että tämä on vapaaehtoista. 😀

Aulaan jäi kuitenkin tavaraa, joten… huomenna ON mentävä vaatehuoneen perälle ja aloitettava järjestely sieltä. Oh noes. Saan jatkaa tätä huomenna, ihanata, ihanata. Trallallaa, positiivinen asenne laulattaa…

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään