Passi hukassa pari viikkoa reissun kynnyksellä
Mä haaveilen kodista, jossa ei ole liikaa tavaraa viemässä tilan lisäksi energiaa. Että voisi siivouspäivänä vain ottaa imurin ja imuroida, tampata matot ja pestä lattian. Pyyhkiä pölyt ja siivota vessan ja kylppärin. Ettei tarvitsisi harrastaa raivausoperaatioita, jotka ärsyttää ja venyttää urakan koko päivän tai yleensä kahden mittaiseksi. Että jokaisella tavaralla olisi oma paikka ja ennenkaikkea; ne tavarat löytyisi tarvittaessa sieltä, mistä kuuluisikin.
Terveisin nimimerkki ”Passi hukassa pari viikkoa reissun kynnyksellä”.
Tämän saavuttaakseni keittiöstä poistaisin
leivontatarvikkeita, keittokirjoja, kerättyjä reseptejä, eriparimukeja (en kestä, paitsi yhdestä joululahjamukista muutaman vuoden takaa tykkään hulluna), lasipurkkeja, kuohuviinilaseja, kahviastiasto, jota kuopus haluaa ehdottomasti säilyttää itselleen mukaan opiskelemaan lähtiessä; maksoi joskus Elloksella euron…
Olohuoneesta poistaisin
vanhoja cd-levyjä, lehtiä, leffoja. Jostain syystä säilytän sohvien alla vajaita paketteja laminaattia, en käsitä… Ne poistaisin myös.
Pikkukamari, vanha leikkihuone, kirjastohuone, työhuone eli alakerrassa sijaitseva ylimääräinen huone, joka on siksi oivallinen paikka keräämään romua mielin määrin. Se on varmaan huone, josta voisi mun työjuttujen lisäksi poistaa likimain kaiken ilman, että jäisin muutamien kirjojen ja lasten vauvakirjojen ja muiden lapsuusmuistojen lisäksi kaipaamaan yhtään mitään. Tämä on huone, jossa on kaikista eniten tavaraa koko kodissa. Askartelutarvikkeita määrättömästi, koriste-esineitä/sisustusjuttuja, kynttilävarasto, kukkia, lasten askarteluja, pelejä, pelejä, palapelejä ja pelejä (no, muutamaa niistä en haluaisi hävittää, koska ovat aktiivisessa käytössä), kankaita, maaleja, ”tästä teen vielä sitä tai tätä”-projektien tarvikkeita jne. Ja mun työpapereita, työpapereita, työpapereita, lehtiälehtiälehtiä. Ihan hirvittävästi tavaraa.
Yläkerrassa lasten makkareita en kommentoi. Kaksi teini-ikäistä tytärtä… Te voitte kuvitella. :)
Mun makkarissa on hirvittävästi vaatteita, joita en käytä. Pieniä varsinkin, sekä omia että lasten. Rumia, joita en käytä. Isoja, joita en tule käyttämään. Edellisen suhteen lasten pari vaatetta, joita ei ole ollut niin helppo heittää pois kuin miehen unohtuneita… Jokunen kirja, jokunen sisustusesine. Poistettavaa löytyy.
Vaatehuone on vähän sama kuin tuo alakerran pikkukamari. Sielläkään ei paria taulua ja muistolaatikkoa lukuunottamatta ole mitään, mitä jäisin kaipaamaan, vaikka tavaraa on lattiasta kattoon. Järjettömin ”säästö” on varmaan meiltä seitsemän kahdeksan vuotta sitten muuttaneen syöttötuolin etukaari. Se oli tarkoitus toimittaa perässä tai tulla hakemaan. Never happened. Reilu monitoimikorillinen c-kasetteja odottaa aikaa, jolloin voin viimeisen kerran kuunnella ne läpi ennen hävittämistä. Luulen, ettei tule yleistymään tuollaiset kuunteluhetket ollenkaan.
Kylppäristä löytyy varmasti poistettavaa kosmetiikkaa, samoin kuin alakerran vessasta. Ai niin, on mulla kylppärissä lasten punkkakin! Se voisikin olla tämän päivän poisto. Siinä ei ole kylvetty varmaan 8-9 vuoteen, tuskin kylvetään tänäänkään.
Olisi kauhean kiva kuulla muiden älyttömiä jemmauksia! Omituisin, mihin oon omalla kohdalla törmännyt, oli kerran kylppärin siivouksen yhteydessä. Siinä vaiheessa, kun esittelin järjestettyä kaappia silloiselle miehelleni ja näytin koria innoissani: ”Tässä säilytetään pesupalloja!”, menin jo itsekin sanattomaksi.