Voi pee.

Olin tänään aamuvuorossa. Kotiutumisen jälkeen teimme lasten kanssa kauppalistan, kävimme viemässä postia kaupungintalolle ja menimme ruokaostoksille. Oli niiiiin nälkä ja teki mieli kaikkea! Onneksi oli kauppalista, jossa pidättäydyimme orjallisesti appelisiiniämpäriä ja kukkakaalta lukuunottamatta. Kotiin tultuamme teimme yhdessä tortilloja ja fajitaksia (en tiedä muista, mutta meillä tortillat tarkoittaa tortillalettuja, joihin lapset laittaa juustoraastetta, jauhelihaa, ananasta, dippiä, kurkkua, salaattia, paprikaa, nakkia, kinkkusuikaleita, tomaattia, mozzarellaa, mitä milloinkin ja fajitakset on samoja lettuja broiskupaprikasipuli-täytteellä, joka on maustettu Old El Pason Fajitas-mausteseoksella ja päälle on kaadettu purkki samanmerkkistä salsakastiketta). Tuleva ystävänpäivä kuohuttaa meitä poikkeuksellisesti jo nyt ja leivoimme vaniljamuffinsseja. Taikinaan sekoitettiin myös valkosuklaalla kuorrutettuja mustikoita ja vuokiin laitettiin myös teelusikallinen Nutellaa. Näiden ruoanlaitto- ja leivontaoperaatioiden välillä otin vajaan puolen tunnin (no, kolmen vartin) päikkärit. Muffinssien paistuessa ja melkein palaessa kirjoittelimme ystävänpäiväkortteja! Korteista kolme lähti kohta 12v. kuopukselta tarrakuvalla varustettuna Helsingin Seniorisäätiöön ilahduttamaan yksinäisiä vanhuksia. <3 Ilahduttakaa tekin: http://www.seniorisaatio.fi/ajankohtaista/ajankohtaista/voi-kun-tulis-kortteja .

Kun lapset kömpivät yläkertaan huoneisiinsa, menin pistämään pyykkikoneen vielä pyörimään tälle illalle. Ja mikäs siellä aulassa odottikaan… Yllätyyyys! Olin onnellisesti unohtanut koko yläkerran aulaan levinneen vaatehuoneoperaation.

                                                                                                      Jee.

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Höpsöä