Elämän flow’sta ja keskeneräisyydestä

Meitä ajaa elämässä eteenpäin erilaiset motivaatiot, minkä voimalla jaksamme päivästä toiseen puuhastella arkisia asioitamme. Itselläni viime aikoina kyseiset motivaatiot ovat olleet murroksessa; olen ollut sokea muiden mielipiteiden vaikutukselle, luullut haluavani jotain tosissani mutta pian havahtuvani palvelemaan jälleen muiden toiveita ja oletuksia. Olen aliarvioinut sekä yliarvioinut taitojani, kärsivällisyyttäni sekä kuvitellut voivani pakottaa motivaation alaani, siinä hyvin pahasti kompuroiden ja kuihtuen. Omaisuutta ja niin kutsuttua menestystä en osaa enkä haluakkaan osata hapuilla, minulle riittää että pärjään. Liika runsaus ja sen tavoittelu tekee sokeaksi.

Noin kuukausi sitten painiskellessani ’elämäntyöni’ etsimisen kanssa suljin silmäni koulumatkalla ja hengitin syvään. Hetkessä tajusin sitä omaa juttua hapuillessani etsiväni ulkopuoleltani jotain, joka on sisälläni. Minussa itsessäni on jo se, missä olen eniten oma itseni, missä saavutan elämän flow’ni. Päästin irti vatvomisesta ja kysymysten esittämisestä, ja vain totesin itsekseni, että vastaus tulee kun on päätöksen aika. Ja samassa hetkessä tajusin, mitä tekisin elämälläni jos oikein uskaltaisin.

Tahdon antaa maailmalle panokseni, tehdä jotain hyvää. Jonkun viisaan sanoin silloin sinun on tehtävä sitä, mikä saa sinut tuntemaan olevasi oikeasti elossa. Sillä maailma tarvitsee ihmisiä, jotka ovat elossa. 

Mutta kaiken tämän keskellä ei saa unohtaa, että elämä tapahtuu myös nyt. Elämäni työ ei ole jossain tuolla tulevaisuudessa alkava iloinen tanssi, kun tarpeeksi olen saavuttanut, oppinut ja menestynyt. Ei, vaan nimenomaan elämäsi työtä tehdessäsi alat elämään sen autuaassa virrassa ja intohimolla samana hetkenä, kun päätät tavoitella unelmiasi. Niitä oikeita. En myöskään tarkoita sitä, että ihminen voi rakastaa jotakin tekemistä ja toimintaa niin paljon, ettei se ikinä tuntuisi pitkästyttävältä tai vaatisi itsekuria ja raakaa työtä. Mutta tämä vapauden tunne, kun pystyt päättämään eläväsi elämääsi vain sinua itseäsi varten, se kantaa pitkälle. Silloin elät prosessille, et valmistumiselle. Et luovu kaikesta ja raada saadaksesi muiden hyväksynnän, jolloin kun lopulta odotat saavasi ikuista onnea ja rauhaa, löydätkin vain painavan tyhjyyden ja aloitat jälleen alusta. Nouset kaiken tämän harhakuvitelman yläpuolelle, ja voit itsevarmana olla se, kuka oikeasti olet.

Mene ja elä. Ole juuri sinä, sillä sisimpääsi maailma todella tarvitsee <3