Viikonlopun tekemiset – sekä ”Ontario Suomalaiseen alkoholipolitiikkaan väsynein silmin”

Olemme nyt olleet tässä maassa noin viikon, ja kovasti asioiden hoitamisen keskellä tehneet parhaamme myös maan tapoihin tutustumisen saralla. Olemme tällä viikonloppuna käyneet mm. paikallisessa elokuvateatterissa, syömässä autenttista ”etelän” grillisafkaa (joka oli todella hyvää!). Perjantaina vietettiin iltaa Ellin tulevien työkaverien kanssa, käyden lähialueen golfradalla treenaamassa putit kuntoon minigolfin merkeissä (tämä ei ollut sitä klassista ”punaista” minigolfia, vaan ihan oikeille greeneille tehtyjä ratoja, korkeuseroineen ja hiekkaesteineen). Itse rajallisilla taidoillani pääsin kaksi alle par:n. Ellin tulosta ei kuulemma saanut julkisesti esittää… 😉 Tämän jälkeen tehtiin pikavisiitti katsomaan raveja. Kyllä vaan. Raveja. Ollaan Helsingissä asuessamme oltu aina noin 10 min ajomatkan päässä Vermosta, mutta täällä sitten… Sanotaan raveista nyt sen verran, että muutaman dollarin vedot tekivät katsomisesta hieman mielenkiintoisempaa 😉

 

Sitten tämän postin ns. itse asiaan:

Itse olen käsityöoluen ystävänä tutustunut maahan niin sanotusti ”yksi kerrallaan”, ja siinä sivussa tehnyt havaintoja paikallisiin alkoholilakeihin. Seuraa sellaisia:

Alkuun mainittakoon, että aiheeseen liittyvät kiellot ja rajoitukset ovat yleisellä tasolla varmasti melko tuttuja. Promilleraja ajellessa on sama kuin Suomessa. Julkijuopotteluun liittyvät kiellot ja säädökset tuttuja jenkkileffoista. Toisin sanoen, täällä käytännössä kaikki julkinen juopottelu/juopuneena esiintyminen on tavoin tai toisin rangaistavaa. Eli siis piknikeillä ei juoda viiniä, tai kesäpäivänä ei nautita kavereiden kanssa rantakalliolla pussikaljaa. Joskin ymmärtääkseni ”avoimen astian” lakia ei käytännössä valvota paljoakaan, ja sen järkevyys yleensäkin aiheuttaa käsittääkseni keskustelua joka kesä. Juopuneena esiintyminen tuottaa sakot, ja juopuneena riehuminen on (ymmärrettävästi) vakavammin rangaistava rikos. On huomioitava, että raportoin nyt Ontarion alueen laeista, esimerkiksi länsirannikolla Vancouverissa käsittääkseni ”avoimen astian” lakia ei enää ole.

Jatketaan mielusemmalla aiheella, eli alkoholin hankintaan liittyvistä koukeroista:

Siinä missä Suomessa alkoholin myynti on selkeästi jakautunut kahteen (Alko myy vahvemmat, ruokakauppa miedommat), on Ontariossa alkoholin myynti vuoteen 2015 asti ollut (yhtä hyvin tärkeää poikkeusta lukuunottamatta, johon palaan myöhemmin) täysin valtion käsissä. Toisin sanoen myös ”keissikalja” on pitänyt ostaa paikallisesta Alkosta. Kuulostaa alkuun aika kamalalta, eikö vaan? Alkuun tuntui siltä, että on muuttanut maahan, jossa hommat tällä saralla (järjettömät julkijuopottelulait mukaanluettuina) ovat pahemmin retuperällä kuin Suomessa… 

Käytännössä kuitenkin homma toimii siten, että paikallisen ”Alkon”, LCBO:n (Liquor Control Board of Ontario) lisäksi niiden välittömässä läheisyydessä toimii yleensä erillisrakennuksiin perustettuja olut- ja viinikauppoja (ytimekkäästi nimetyt ”The Beer Store” ja ”Wine Shop”). Näin ensihätään luulisi itse LCBO-kaupan sitten myyvän ainoastaan vahvemmat alkoholit? Eipä olekaan asia näin. Beer Storet keskittyvät myymään liukuhihnakaljan (tämä ei ole vitsi, keissit ja kegit tulevat tilauksesta liukuhihnalta suoraan kassalle :D), ja Wine shopit ovat enemmänkin asioinnin helpottamiseksi ruokakauppojen kylkeen perustettuja pieniä liikkeitä.

LCBO-kauppojen valikoimat muistuttavat käytännössä Alkoja kokonaisuudessaan. Viinit ja väkevät vievät reilusti hyllytilaa, ja jonkin verran jää kaupasta riippuen käsityöoluelle. Shitlageriakin saa, mutta yleensä vain yksittäiskappaleina.

Siinä missä Alko tarjoaa köhköhHEHHEH*#”kattavan”*# valikoiman oluita ympäri maailmaa, keskittyy LCBO lähes täysin Ontarion pienpanimoihin, mikä on oikein hienoa, sillä täällä riittää hyviä pienpanimoita. Kuten Alkoissa – yleinen valikoima, sekä oluelle jätetty hyllytila vaihtelee kauppojen välillä (kolmessa olen nyt käynyt, niistä suurimmalla olutvalikoimalla varustettu kuvassa). Tilanne on siis toistaiseksi Suomeen nähden melko lailla samoilla viivoilla.

 

Entäs sitten ne erot? Ensimmäinen, vähemmän tärkeä ero on edellä mainittujen kauppojen aukioloajat. Useimmat lcbot ja beer storet ovat maanantaista lauantaihin auki iltakymmeneen saakka :) – JA USEIMMAT NIISTÄ MYÖS SUNNUNTAISIN! ihan älytöntä… Ihan kostoksi kävin tänään hakemassa kokonaista KAKSI olutta…

 

Sitten se mainostettu tärkein ero: Viinitiloilla ja myös panimoilla on täällä ulosmyyntioikeus! JEEE!!! Kyseinen lakihan on (mukamas) tulossa Suomeen myös vuodesta 2017 alkaen, jos niitä papereita nyt vaan saataisiin ministeriössä eteenpäin. Olkaahan Suomeen jääneet ystävät yhteydessä kansanedustajiinne, jotta maa saadaan paluutamme varten hyvään kuntoon :D ;)

 

Täälläkin tosin kuohuu alkoholilakien uudistamisen saralla. Ontarion alkoholilakia on viime vuosina uudistettu siten, että oluita (ja myöhemmin viinejä) saisi myydä vastaisuudessa myös ruokakaupoissa. Tällä hetkellä ”kokeilulistalla” on vajaa 1000 ruokakauppaa. Satuttiin sattumalta yhteen niistä, ja craftia oli hyllyssä :) – toisin sanoen ruokakaupat ottavat mielellään paikallisia pienpanimotuotteita hyllyilleen ja jättävät keskiketterän aiemmin mainittujen Beer Store:n hoidettavaksi. Heiltä se yhden vierailun perusteella tuntui hyvin sujuvankin. Niin sanotun ”avoimen astian” lakiin ei kuitenkaan olla valitettavasti koskemassa.

 

Entäs paikallinen maitokaupparaja? Jätetään se kotitehtäväksi. Sanotaan nyt lyhyesti, että se on Suomen nykyistä ja tulevaa rajaa …järkevämpi. Ei oikea. Mutta järkevämpi. Kippis!

-Joonas