Sinne

Vihaan lentämistä. Lentokoneissa on epämukavaa ja ahdasta, ilma on kuivaa, ja kävelymatkaa on muutama kymmenen metriä käytävän päästä toiseen. Siihen päälle vielä saasteet ja se lievästi epämukava tunne joka tulee kun on jossain viimeisen päälle markkinataloudellisesti pätevästi suunnitellussa ympäristössä. Siksi lennän suorilla aina kun voin ja mielellään Finskillä eikä halpalentoyhtiöillä. En koskaan nuku lentokoneessa. Jos OBOR tuo meille luotijunat välille Helsinki – Peking, henkilökohtaisesti kannatan hanketta.

Saavuin Nanjingiin puhtaasti siitä syystä, että olen käynyt Nanjingin lentokentällä aiemmin ja osaan ihan itse mennä sieltä juna-asemalle. Itse asiassa edellisestä käynnistä oli niin vähän aikaa, että maihinnousutarkastuksessa ei edes pyydetty sormenjälkiä. Sormenjälkien antamisen sijaan sain vähän auttaa sveitsiläistä herraa, joka oli menossa Nanjingissä järjestettäville messuille. Mies ei puhunut ollenkaan englantia eikä kiinaa, vain ranskaa – juttelin hänen kanssaan turvatarkastusjonon madellessa ja varoitin sormenjälkitunnistimesta, jota ei ole tehty isojen länsimaisten miesten mittojen mukaan. Turvatarkastuksen jälkeen lupasin auttaa häntä löytämään taksin, ja kiitokseksi hän tarjosi kahvit. Valtava maitokahvi tuli todella tarpeeseen unettoman lentokoneyön jälkeen, ja skarppeina saimme herralle hommattua taksin. Toivotimme toisillemme onnea ja menimme omiin suuntiimme.  

Pieni jutustelu ja kahvi tekivät niin sanotusti eetvarttia. Edessäni oli nimittäin monta kuumottavaa etappia: 

• Metrolipun ostaminen oikealle asemalle 
• Junalipun saaminen lippuluukulta 
• Juna-asemalla oikean portin etsiminen 
• Ruoan löytäminen 
• Kaikki tämä ilman internet-yhteyttä! 

Nanjingin metroliput ovat ihania uusiokäytettäviä muovikolikoita, joista tulee mieleen Super Mario. Metrolipun ostaminen ei ole vaikeaa. Tarkkaa se on, koska lippu ostetaan sille asemalle jolta meinaa jäädä pois. Asema pitää siis valita oikein jo ostovaiheessa. Metrolla pääsi suoraan juna-asemalle kuten Helsingissä, mutta Nanjingin eteläiselle rautatieasemalle mahtuisi muutama Helsingin päärautatieasema.

 

 

 

Luotijunassa on mukavaa: tilaa, voi ostaa välipalaa jos tarvitsee, ja pikanuudeleille saa kuumaa vettä (tätä en ole uskaltanut kokeilla). Tupakointi on kielletty ja varoitus tupakanpoltosta on paljon tiukkasävyisempi kuin VR:n kielto tupakan ja omaisten käytölle. Junavessat ovat kohtuullisen siistejä, mutta niistä vain osa on länkkärityylisiä, joten kannattaa varautua. Paperia Kiinassa kannattaa pitää mukana aina. 

Asemalla olivat vastassa koulun edustaja ja vuokra-autokuski. Koululla sain avaimen, kaaduin asuntoni valtavaan sänkyyn ja simahdin. Ei tämän ikäisenä jaksa päälle 30h aktiivista hereilläoloaikaa.

Seuraavana aamuna hieman kadutti, että.olin nukahtanut niin äkkiä. Vuorossa oli lakisääteinen lääkäritarkastus.