Lääkärintarkastus kiinalaisittain

 

Lain mukaan ulkomaalaisten työntekijöiden täytyy käydä terveystarkastuksessa. Terveystarkastuksia tehdään määrätyissä julkisissa sairaaloissa, ja mukaan pitää ottaa passi sekä muutama passikuva. Otin mukaan lisäksi rokotuskorttini kaiken varalta. Terveystarkastuksessa otetaan näytteitä, rintakehän röntgen, sydänfilmi, pituus, paino, verenpaine ja näkö, mutta tarkastus ei ole ihan sellainen kuin Suomessa.  

 

Fiilis oli hieman ristiriitainen, sillä toisaalta hittoako terveystietoni muille kuuluvat, mutta toisaalta – jos saan täällä jonkun hirvittävän ruton, ainakin tiedetään että en itse tuonut sitä maahan. Ymmärrän myös, miksi valtio yrittää kontrolloida tuberkuloosin, HIV:n ja vastaavien leviämistä näin. Väkeä on paljon ja tiiviisti, ja julkisessa terveydenhuollossa on sanotaanko vaikka kehityskohteita: toisaalta resurssit ja terveydenhuollon yleinen saatavuus, toisaalta ennaltaehkäisevän hoidon puute ja/tai käyttämättömyys. Nainaita mukaillen, jos menee terveenä vastaanotolle niin sieltä saattaa lähteä sairaana. 

 

Sairaalassa ilmoittaudutaan ja annetaan tiedot samalla. Tiskiltä annetaan mukaan lappu, johon on merkitty toimenpiteet, ja sitten juostaan lappu kädessä huoneesta toiseen. Homma on ennen kaikkea tehokasta, mutta yksityisyyttä ei kannata odottaa. Verikokeet otettiin tiskillä eikä missään yksityistilassa – verikoetiskin yllä on taulu, jossa näkyy jonottavien potilaiden nimet! – ja vaikka esimerkiksi sydänkäyrähuoneessa on verhot, seuraava potilas kutsutaan sisään liukuhihnalta kun edellinen vielä pukeutuu. Pituus ja paino katsottiin jonkinlaisella vaa’an ja pituusmittarin yhdistelmällä, mutta se tehtiin vaatteet päällä ja kengät jalassa (???). Sairaala itsessään oli siisti ja lääkärit asiallisia, vaikka mistään henkilökohtaisesta potilaskontaktista ei voi puhua. 

 

Miksi sitten kaduin sitä eilistä äkkisimahdusta? 

 

No, lääkärintarkastusta ennen ei saa syödä aamiaista. Koska olin saapunut edellisenä päivänä, edellinen ateriani oli ollut Nanjingissa juna-asemalla. Verinäytteen jälkeen  hoipertelin pisteeltä toiselle. Onneksi sairaalassa oli penkkejä, joille tuupertua omaa vuoroa jonottaessa.

 

Ps. Nappasin vaivihkaa kuvan ultraäänihuoneen oven vieressä olevasta kyltistä. Tarpeeton sikiöiden sukupuolen selvittäminen on virallisesti kiellettyä.

20180918_101516.jpg

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *