Millaista kampuksella on?
Oma kampukseni sijaitsee kaupungin ulkopuolella maaseudulla. Hyvä puoli: ilmanlaatu on usein parempi kuin keskustassa, ja täällä on myös varsin rauhallista. Huono puoli: viimeinen bussi menee ennen yhdeksää. Jos ei ole Alipaytä tai WeChat Walletia, ei voi käyttää Didiä tai taksiappsia, ja käveltävää metroasemalta on sellaiset 5km. Landella tosin saattaa tulla vastaan moottoririksa, jolta voi ostaa kyydin.
Kampus itsessään on hurjan siisti ja täynnä puita ja pensaita. Kampuksella on myös urheilukenttä, pari ruokakauppaa, pari hedelmäkauppaa, kahvila ja ruokaloita, pankkiautomaatteja ja jonkinlainen opiskelijaterveydenhuolto, johon en onneksi ole joutunut tutustumaan sen lähemmin. Porteilla on vartijat, ja kampukselle saapuessa pitää leimata kulkukortti. Opiskelijoilla on kotiintuloajat: viikolla klo 22, viikonloppuisin 23 jälkeen asuntolaan ei enää pääse, joten bilettämään menevät opiskelijat ovat yleensä koko yön poissa. Kannattaa ottaa se huomioon jos opiskelijat vievät karaokeen!
Kampus pysyy siistinä ja ylipäätään pyörii työläisten voimin. Kiinassa on isot tulo- ja yhteiskuntaluokkaerot, ja toimiakseen maa tarvitsee akateemikoiden ja muiden paremmin koulutettujen lisäksi työläisiä, jotka lakaisevat, kitkevät, kuljettavat, rakentavat, siivoavat, myyvät ja kokkaavat. Toivoisin näitä hommia tekeville enemmän yhteiskunnallista arvostusta. Tippikulttuuria ei (onneksi) ole!
Opettajien asuntolaan pääsee koska vain, ja asuntolan alakerrassa oleva ayi-porukka hoitaa asumiseen liittyviä asioita kuten vie roskat, tilaa juomavettä hintaan 10RMB/pullo, ja peräti vaihtaa lakanat ja siivoaa. Olin ensimmäiset muutamat kerrat vain ottanut lakanat vastaan ja vaihtanut ne itse, mutta tällä viikolla tädit olivat ajastaneet siivouskierroksen keskelle päivää. Kiva tulla tunnilta huoneeseen papereiden, aamiaistarpeiden ja ahkerasti lakaisevien tätien joukkoon! Opettajien asuntola on yleensäkin todella siisti ja yllättävän iso. Meillä on omat kylppärit ja makuuhuoneet, omat olohuoneet ja keittiövälineitäkin kuten hellalevy, jääkaappi ja mikro. Ikkunat ja parveke pitää pitää nukkuessa kiinni, koska täällä on lepakoita. Päivälläkään en ole antanut niiden olla auki, koska täällä on myös kaikenlaisia järkyttävän kokoisia hyönteisiä, alkaen pikkulinnun kokoisista perhosista, joiden paikka on ulkona puussa eikä missään tapauksessa asunnossa.
En laita ruokaa täällä. En halua ostaa ruoanlaittovälineitä parin kuukauden takia. (Metroon tai lentokoneeseen veitsen kanssa? Juu en kokeile.) Lisäksi ulkona syöminen on edullista, ja puhun nyt kunnon ruoasta jolla jaksaa enkä mistään mäkkishitistä. En ole saanut minkäänlaisia ruokamyrkytysoireita edes katuruoasta tai hedelmistä, tosin hedelmät ostan yleensä aina kampukselta ja katuruoan ostan kypsennettynä. Ruoista kirjoitan myöhemmin lisää, sillä Kiinan ruokakulttuureista riittäisi tekstiä vaikka blogin ainoaksi aiheeksi. Keittiökiinaa kannattaa opetella hieman, sillä ruokalistat ovat pääasiassa kiinaksi. Kuvia kyllä yleensä löytyy. Ruokamyyjät turistialueiden ulkopuolella eivät hirveästi puhu englantia. Lihattomien päivien vietto onnistuu muuten helposti! Kiina on herkkutofun luvattu maa. Lisäksi antibioottilihan syöntiä kannattanee sekasyöjänkin tarkkailla. Oma vakioruokani on 麻辣烫, koska se on kustomoitavissa ja herkkua.
Note: Allergeenikontaminaatio ei ole pika-/katukeittiöissä millään tavalla prioriteetti.
Yleisesti ottaen täällä on ihan elettävää! Tietysti monet asiat ovat hankalampia kuin Suomessa – byrokratia on raskasta ja jätehuolto kehitysvaiheessa (2020 kuulemma meinaavat laittaa kierrätyksen pakolliseksi, saa nähdä), ja VPN kannattaa olla jo siksi, että vanhempiin saa pidettyä yhteyttä. Ilmanlaatu vaihtelee Itä-Eurooppatasosta scheisseen, mutta vain kolmen kuukauden takia en osta ilmanpuhdistajaa. Käytän 3M-maskia jos ilmanlaatu tuntuu huonolle ja olen kävelemässä. Jos aqi näyttää yli satasta, jätän lenkin väliin ja maksimissaan pidän vartin miniminijumppatuokion sisätiloissa. Käytän yleensä aqicn.org-sivustoa suuntaa-antavana lähteenä.
Sivuhuomiona pitää sanoa, että itsetunnolle tekee hyvää kuulla sieltä sun täältä 美女，你很漂亮! Kalkkilaivan kummituskapteenius on muotia. Kaupoissa näitä kuulee paljon, ja täytyy myöntää että strategia toimii – ostan hedelmät ja paistetut mykyt tietyistä paikoista, koska niistä saa positiivisia kommentteja. Katuhuuteluun en ole törmännyt, mitä nyt appilassa maaseudulla porukka ihmettelee ihka oikeaa ulkomaanelävää.