Kävin lokakuun lopulla moikkaamassa sukulaisia Wuhanin lähellä maaseudulla. Lanko hyppäsi mukaan Wuhanista, ja menimme yhdessä kotikylään. Koska appilassa tiedetään että tykkään ajella 麻木:lla eli moottoririksalla, lanko yritti löytää meille sellaisen jo kylän läheisestä kaupungista. Yritys hyvä kymmenen, mutta 麻木:t saavat operoida vain kaupungin ulkopuolella. Siispä taksilla kauppalaan ja sieltä kyydillä! 

Maaseudun ja kaupungin ero on Kiinassa valtava, ja muuttoliike voimakasta. Suomessa maaseudulla asuminen tarkoittaa pieniä ympyröitä, isoa taloa keskellä luontoa, autoilua ja ehkä myös maatalousyrittäjyyttä. Asumisen tasossa ei kuitenkaan ole valtavaa eroa kaupunkiin. Kiinan maaseudulla taas ei välttämättä ole viemäriverkostoa tai vedenjakelua. Hella lämpiää hiilellä ja/tai risuilla, taloissa on todellisia free range-kanoja ja betonilattia. Maaseuduissa on myös maan sisäisiä eroja – Sichuanissa on vielä alkeellisempaa ja lapset kulkevat kouluihin vuorten yli, Hangzhoussa täällä koulun kulmilla on niin moderneja kampuksia, kuin pieni slummimainen kylä, jossa kävin puolivahingossa ja josta en eettisistä syistä ottanut kuvia.

Valtaosa maaseudun ihmisistä haluaa ainakin lastensa pääsevän kaupunkiasujiksi. Monet työskentelevät muissa kaupungeissa siirtotyöläisinä tienatakseen enemmän rahaa, ja jättävät lapset ja vanhukset maaseudulle. Isovanhemmat asuvat usein perheen kanssa ja osallistuvat lastenhoitoon myös kaupungeissa, ja vanhemmat sekä isovanhemmat tietenkin säästävät lastensa asuntoihin ja miesten kihlajaisrahoihin. Yleisesti ottaen miehellä on oltava asunto ja tarjottava kihlajaisrahat jos mielii naimisiin, ja maaseudun vanhempien elämäntavoite on saada oma lapsi avioon, ja lastenlapsi(a). Siispä säästöjä tarvitaan. 

Joskus kylien paikalle halutaan pystyttää kaupunkiasuintaloja, ja näistä välillä maksetaan korvauksia, välillä taas ei – Kiinassa on useampi nonprofit, jotka pyrkivät auttamaan korruption hampaisiin jääneitä asuinalueiltaan poisheitettyjä maalaisia. On myös tapauksia, joissa kylän paikalle rakennettu talokompleksi on nostanut maalaisia omistavaan luokkaan tai keskiluokkaan esimerkiksi siten, että kyläläisille on tarjottu omistus- ja sijoitusasunto korvauksena.

Maaseudullakin porukka remontoi ja rakentaa. Appivanhempani ovat laittaneet taloonsa uudenlaisen vedensuodatinsysteemin, ja kesähäitämme varten he remontoivat talon yläkerran ja asensivat sisävessan kylpyhuoneeseen. Arvostan, erityisesti nyt kun kävin käymässä eikä minun tarvinnut kokea kesäistä, itikkaista ulkovessaa, jossa on huitoessa tipahtamisvaara. ”:D” 

Yläkerran remontoitu makuuhuone on oikeasti aika ihana ja hyvin vaaleanpunainen. Tämä nykyinen talo on rakennettu 2005. Ennen talo oli yksikerroksinen savimaja, nykyään kolmikerroksinen tiilillä katettu talo. Vanhasta talosta on jäljellä keittiö ja välitila, jossa kanat nukkuvat öisin ja jossa on myös pumppukaivo (en tiedä toimiiko). Haluaisin tutustua keittiön toimintaan tarkemmin, mutta popo ja anoppi ajavat minut järjestelmällisesti ulos keittiöstä jos yritän auttaa. Pyysin, että saisin ensi kerralla osallistua ruoanlaittoon oppiakseni reseptejä – popo ei osaa kirjoittaa tai lukea, joten reseptit on opeteltava käytännön kautta.

Lankomies vei minut pelaamaan arcade-pelejä läheiseen kaupunkiin. Nostalgista! Kiinalaiset 90-luvun sidescrollerit ja Street Fighter -kopiot rinta rinnan savuisessa peliluolassa, jossa teinijonnet ja nuoret aikuiset pelaavat edullisesti. Kivaa! Lanko on taitava ja opastaa. Tarinallisissa yksinpeleissä käytettävät taitoni kun eivät suoraan auta nopeatempoisessa arcade-pelissä, jossa muinaiset sotasankarit ja myyttiset hahmot sotivat hyökkäävää mörköjen ja pahisvelhojen armeijaa vastaan. Toivoisin vain, että tupakointi vähenisi. Ikävää olla suljetussa tilassa, jossa ihmiset polttavat. Haluaisin hommata paljon polttavalle langolleni sähkösavukkeen jo ihan terveyssyistä. Ensimmäinen näistä nykyisistä sähkösavukkeista taitaa olla Kiinassa v 2003 kehitetty innovaatio. Minulla vain ei ole aavistustakaan, mistä sellaisen uskaltaisi ostaa.

Palattuamme ja illallista syötyämme anoppi ja lanko opettivat minua pelaamaan paikallista mahjong-varianttia. Heillä on huippusiisti mahjong-pöytä, jossa kone arpoo palikkarivit automaattisesti. Kyseisen alueen mahjong on aika monimutkaista. Anoppi on todella terävä mahjong-pelaaja, hyvä kun itse pysyin mukana! Lankokin pelaa varsin hyvin. Ensi kerralla toivottavasti menemme myös karaokeen. Lanko osaa laulaa oikein hyvin ja näyttääkin popparilta: pukeutuu muodikkaasti ja kaikki perheen miespuolisten jäsenten hiukset ovat kertyneet hänelle.