Mallia elämästä ilman stressiä
Porkkanan ristiäiset oli ihan pikkuiset, meitä ei ollut kuin kymmenen vierasta. Siskoni järjestää aina asiat kuin asiat koskaan mitään stressaamatta. Maanantaina päätettiin että sunnuntaina on ristiäiset. Lauantaina olin porkkanan vahtina kun äiti ja isi meni ulos syömään. Kuka hullu menee ulos syömään jos seuraavana päivänä on kotona juhlat ja olohuoneen seinä vielä tapetoimatta ?! Mutta siis sunnuntaina kaikki tapetit oli paikoillaan, koti puhtaana ja tiptop-kaikki-järjestyksessä ja tuntia ennen juhlia siskoni meikkasi tyynen rauhallisena kaikki valmiina.
Se, että minä olisin päässyt samanmoiseen suoritukseen olisi vaatinut koko viikon ravailun edes takas hermoillen miten saan kaiken valmiiksi. Tosin jos meillä olisi remontti kesken, niin juhlat viikon varoajalla tuntuisi utopistiselta, siis EI me voida, mun pitää askarrella, suunnitella, miettiä kukkia ja tarjoiluja, remontoida ja siivota monta viikkoa etukäteen.
Olen ihan varma, että siskoni nukkui rauhallisesti yön, heräsi aamulla, tapetoi, siivosi ja laittoi kaikki rauhassa niinkuin pitääkin.
Ja ristiäiset onnistui ihan täydellisesti…
Tuo rottinki-sänky on kulkenut meidän suvussa tosi kauan, aina se muuttaa uuden vauvan luokse. Se on kiva kun siinä on pyörät alla, niin sen kanssa voi ajella pitkin kotia.
Tuo alla oleva valtava mummon painava astiakaappikin tuli vain päivää ennen ristiäisiä paikalleen. Se piti kantaa 8:sta kerroksesta alas ensin. No, miehet on sitä varten, en tiedä siitä reissusta sen enempää, mutta voin vaan kuvitella että naiset on kirottu ja manattu niiden miljoonan askelman aikana.
Ihme kyllä löytyi pitopalvelukin viikon päästä, saatiin kukat, kakut ja pappi paikalle.
Itseasiassa juhlien järjestäminen on tosi helppoa ja nopeaa, miksi siitä tarvii itse aina tehdä niin iso numero? Moni asia selviää puhelinsoitolla.
Kukat sain minä valita (huom; SAIN, siis siskoni delegoi asioita!) Mamma valkkasi voilepäkakut ja kakut. Pitää luottaa läheisiin ja antaa niille tehtäviä eikä sitten stressata niistä enää itse. Mun mielestä oli ihana mennä kukkakauppaan ja valita kukat. En tiedä voisinko tai pystyisinkö suomaan jollekkin moista päätösvaltaa. Miettisin koko ajan että mitä jos se nyt on valinnut jotain kamalaa (haloo, ei kukat oo ikinä kamalia).