StyleRoom 1v

styleroom.jpg

Terveisiä Helsingistä, 

Instagram, ja facebook-seuraajat ovatkin jo varmaan huomanneet, että mulla on hauskoja pikku uutisia, nimittäin olen saanut KAKSI diplomia Styleroomilta! Ohhohh, ja ne tuli kyllä ihan täydellisenä yllätyksenä minulle. 

Oikein sopivasti sattui niin, että olimme aikoneet viettää juuri viime viikonlopun helsingissä ystävien kanssa, joten jäin vielä yhdeksi yöksi helsinkiin, jotta pääsin maanantai-iltana A-lehtitaloon, kulosaareen, kohottamaan maljaa. Olen ihan hirmu kiitollinen ja otettu tästä kunniasta, sillä voin ihan rehellisesti kertoa, että kun jokin aika sitten sain kutsun Styleroomin 1-vuotispäiville, niin minulla ei ollut harmainta hajua, minkälainen tilaisuus voisi olla.

(oikeastaan kuvittelin, että sinne on kutsuttu varmaan sata ihmistä (siis koska minutkin), ja sitten saan taputtaa kun joitakin suosittuja palkitaan)

Tosiasiassa siellä olikin vain kymmenkunta suosituinta jäsentä ja minä itse sain pokata kaksi palkintoa. Hyvänen aika! Mä en osannut kun tuijottaa suu auki ja sanoa varovasti -vau, kiitos (olin kyllä ihan pihalla). En osannut kuvitellakkaan, että minun albumini Styleroomissa olisivat suosituimpien, tai katsotuimpien joukossa, ja pääsin Top 3.seen! Ja erittäin otettu olen myös siitä, että juuri Avotakka valitsi minut suosikikseen! Se on varmasti aina ollut ihan lemppari sisutuslehteni. Hurjaa. 

(Ja sitten asiasta ihan johonkin muuhun: Synttäreillä oli tarjolla tuollaisia suloisia läpinäkyviä rullia, sellaisesta ravintolasta kuin RULLA, yrjönkadulla. Aivan ihania vietnamilaisia riisipaperirullia, joita oli neljää laatua: lohi-avokado, siitake-fenkoli, ankka-omena ja chili-scampi-mango. Suosittelen, todella herkullisia! )

style.jpg

Vaikka minä olenkin hirmu sosiaalinen ihminen, niin olen kuitenkin myös hiukan ujo. Jännitin kyllä tätä uusien ihmisten tapaamista ihan hurjasti. Vielä kun liikenteessä on yksin, eikä tiedä mihin on menossa, eikä tiedä kuka siellä on. Ja viimeisenä jännitysmomenttina: ei ole koskaan, ikinä kulkenut helsingissä metrolla (kröhöm, kyllä, noloo, minä jännitin sitä niin, että mies jo pottuili, että kannattaako sitä ollenkaan mennä, tuu vaan kotiin turvaan, et sä taida osata…haha)  että semmonen ”maailman kansalainen”, muhhaha. En oikein voinut itseäni maalaistolloksikaan tässä tituleerata, kun kuitenkin asutaan kahden ison kaupungin keskustassa… No joo, mut siis jos sä osaat lukee ja liikkuu eteenpäin, ni sit sä osaat mennä metrollaki, sellanen ajatus nyt ehkä jälkeenpäin jos ajattelen.

stylero.jpg

Styleroomin albumini pääset näkemään TÄSTÄ. Styleroom, on siitä kiva, että siellä voi jakaa omia ideoitaan sisutuksista, remontista ja askartelusta. Sinne on helppo ladata kuvia, ja tehdä omia kuva-albumeita. Eikä tosiaan tarvitse olla blogia, vaan sinne voi liittyä ihan kuka vaan, ja laittaa kuvia silloin kuin haluaa. Ja jos ei itse halua omia kuvia laittaa, niin siellä voi tehdä albumeita myös muiden kuvista. Sieltä voi tallennella omatekemiin albumeihin muiden jäsenten kivoja kuvia tai askarteluohjeita itselle muistiin. 

IMG_2271.JPG

Ja vielä iso Kiitos StyleRoomille, kaikille StyleRoomin jäsenille, ja Avotakalle tällaisesta kunniasta! Täällä on yksi erittäin iloinen ja onnellinen StyleRoomilainen!

Kuvat: Anna / A&A at HoMe

Puheenaiheet Sisustus Uutiset ja yhteiskunta

Shih tzu the leijonakoira

DSC_0712.JPG

DSC_0706.JPG

Andy the Shih tzu

Shih tzu on kiinaa ja tarkoittaa leijonaa. ”Pyhä leijonakoira” se siis täällä meidän palatsissa asustaa.

”Vahtikoiran vahtikoira makoilee tyynyllä palatsin portailla, ja jos hän kuulee jotakin hälyyttävää, niin hän herättää isot tiibetinmastiffit, ja jatkaa itse torkkujaan (näin siis keisarillisen ajan kiinassa).” 

Näin hän vain makoilee kaiket päivät, kauniisti tyynyllä, tukka rusetilla (paitsi jos namupurkki kolisee). Wikipediassa kyllä lukee, että shih tzu on viisas, mutta ei sen silti olis tarvinnut oppia kulkemaan noita vaarallisia avoportaita. Arrgh, ja loukkaantuu sitten muuten ihan maan pirusti, jos kiellät menemästä niitä (ja sen jälkeen hiipparoi ihan hitaasti ja luulee olevansa näkymätön). 

Kaveri on siis parin kuukauden päästä kolme vuotias, ja oppi nyt kulkemaan nuo portaat? Huoh… Ja on myös ylpeä siitä! 

Se ei ole ikinä tullut noita rappuja (muita rappuja se kyllä kulkee). Andy on siis elänyt vain keskikerroksessa. Me ei olla myöskään kannettu sitä, vaan se on nukkunut pennusta asti eteisessä, kun me ollaan menty ylös nukkumaan. Kätevää, näin se ei ole koskaan tullut sänkyynkään.  Olen ajatellut, että hyvä näin, sillä portaat on liukkaat ja onnettomuusalttiit, jos vaikka tassu lipsuu niissä. 

Nyt kuitenkin, viimeviikolla, kaverini 2,5-vuotias lapsi meni portaat ylös, ja koira perässä ihan kuin olisi aina niissä kulkenut. Katsoin silmät pyöreinä tapahtumaa, ja nyt se on hemmetti koko ajan ylhäällä. Välillä tuntuu, ettei meillä edes ole talossa koiraa, saati nyt, jos se aikoo muuttaa yläkertaan… 

Yhtenä iltana se oli kannettu alas jo kaksi kertaa, jonka jälkeen se odotti, että valot sammuu, ja hiipparoi hiiren hiljaa sen jälkeen yläkertaan. Sytytin valot, ja tyyppi vaan heiluttaa häntää puolessa välissä rappuja ja katsoo silmät tapittaen, pää kenossa, aivan ”surkeana”! Mitä mä siihen sit voin muka sanoa, muutako päätä puistella? Mies jo sanoi, että anna olla, ei se tajua… Mä luulen et se kyl tajuaa vähän liianki hyvin… 

Ja niin me jäätiin koiran tassun alle. 

DSC_0703.JPG

DSC_0722.JPG

DSC_0711.JPG

DSC_0708.JPG

DSC_0714.JPG

DSC_0721.jpg

DSC_0710.JPG

DSC_0705.jpg

Kuvat: Anna / A&A at HoMe

 

Muoti Rakkaus Höpsöä Trendit