Tässä on meikän keskiviikon ajatus! Kauhean pieni asia, ihan nolokin jo, mutta pakko kirjoittaa vähän siitä, kuinka on hyvä muistaa olla rohkea. 

Minä meinaan olin tänään rohkea, ylitin itseni, ja astelin bodypump-tunnille. Yksin, ja vieraalla kielellä pidettävälle. Melkein vuosi sitä rohkeutta sitten kerättiinkin, ja vähempikin ois taatusti riittänyt. Alkuvuodesta aloin käymään paikallisella kuntosalilla säännöllisesti, ja vaikka sinne ryhmä-tunneille mieli vähän tekikin, niin jotenkin vaan en saanut itseäni sinne kerättyä. 

Olen monesti katsonut ikkunan takaa varovasti ja koittanut laittaa mieleen, että nyt tuo klo 11.00 jumppa näyttää kivalle, tarviikin kotona netistä tarkistaa, minkä niminen se tunti on…  No, BodyPump nyt on BodyPump, mutta sitten voi olla myös köht, selg, tuhar -tunti? (jonka suomentamiseen meni tosiaan se vuosi, puoli minuuttia, kun äsken sanakirjasta kurkkasin, siis vatsa, selkä, pakarat) 

Jotenkin, se ajatus, ettei ymmärrä mitä sanotaan, eikä ymmärrä mitä tehdään, minkälaiset painot sitten on mulle hyvät, ja jaksankohan mä, ja joudunko lopettamaan kesken kaiken, punasena puuskuttaen? Ja mitä sitten, jos en jaksa? Ja entä jos en osaa?, ja… On vaan paljon helpompaa pysytellä niissä tutuissa kuntosalilaitteissa ja tutuissa liikkeissä, ja piukkaan nappulat korvilla, niin kukaan ei kysele mitään. 

No, nekin tutut ja turvalliset liikkeet alkaa välillä tökkimään. Olis kiva kokeilla jotain muutakin, mutta se vaatii ihan pienen rohkeuden tehdä se, sen ensimmäisen kerran. Seuraavalla kerralla sitä onkin jo ihan ku kotonaan. 

Katsoin eilen salin tunniplaania/lukujärjestystä netistä, ja päätin, että tällä viikolla menen jollekkin tunnille. Ihan sama, kyllä mä nyt varmasti pärjään ja osaan. Menen johonkin takariviin ja katon muilta mallia. Ei se voi olla niin vaikeeta. 

No, aamulla yhdeltätoista se koitti. Menin kymmenen minuuttia aikaisemmin saliin ja matkin ihan apinana kaiken muilta. 

Jaahas, ensin toi hakee ton laudan ja maton ja noi painot ja… Raahasin kaikki samat ku muillakin eteeni, ihan vanhana tekijänä, jännäka**a jo melkeen housuissa, eikä kukaan varmasti huomannut epävarmuuttani siinä hetkessä… Siinä sitten olin valmiina ja mietin, että onkohan mulla noita painoja nyt liikaa vai liian vähän? (Koska mä en edes tiedä,  mitä täällä tullaan tekemään?)

(kerrottakoon vielä tässä välissä, että en osaa kovinkaan hyvin viron kieltä, siis ymmärrän tyyliin kiitos ja näkemiin, haluatko muovipussin yms tärkeää, mutta jos joku sanoo jotain nopeasti, niin mulla jää helposti suu auki…)

Ja sitten tuli mies, joka laittoi musiikin soimaan ja sanoi musiikin seasta jotain? (mietin hetken, että mitä se nyt vois sanoa tällasessa tilanteessa? Hei…jotain ”esimest kord”, äh, ehkä se kysy et onko joku ekaa kertaa? ) Ja ennen kuin olin saanut nostettua käteni ylös, kuuluikin jo ”suppper” peukku ylös ja lähettiin jumppaamaan… (Välillä mietin, että toivottavasti se ei nyt mulle sano mitään, mietin, että miten saan kaiken metelin läpi huudettua, etten mä mitään ymmärrä, kun vaan katon naapurilta mallia! )

Mutta hei, kaikki suomalaiset tajuaa varmasti ihan hyvin sanat, ”veel kaheksa”, ”veel kuusteist”, ”kaks veel ja hoia”, ”pumpa”. Hoia-sana oli tosin mulle uusi, mutta joka kerta ku tyyppi sano ”hoia”, ni kaikki pysähty, että tosi vaikee oli arvata mitä se tarkotti! 

Ja yleisesti tunninpitäjä kesken liikkeen saattoi vislasta, katsoa silmiin ja siellä edessä näyttää mallia, miten korjata liike. Kerran se tuli mun luo, piti käden polvea vasten ja sanoi että ”hoidma polvi paigal”, HUH, aika helppo…. Jes, ja mä vastasin: OK!

Kielinaisia siis, kaiken tän rohkeuden ja vielä urheilullisuuden lisäks, buhahahaaaa…. 

Ja kun kerroin siskolle viestissä, että olin bodypumpissa reippaana, niin sain takaisin viestin, jossa luki, että hänen piti kahdesti tarkastaa, että kuka oikeen on viestin lähettäjä, just! 🙂

Että semmoisia ajatuksia mulla. Kun välillä kerää rohkeutensa ja uskaltaa jotain, niin siitä tulee hirmu hyvä mieli! Menee tilanteeseen omana itsenään, ja katsoo vaikka sitten muilta mallia, kyllä sitä varmasti osaa, kun osaahan ne muutkin, hyvänenaika! Ja seuraavalla kerralla sitä on jo paljon parempi! 

Ole Rohkea ja uskalla kokeilla jotain uutta, oli se sitten joku harrastus tai ihan joku muu juttu!

Ja kuvituksena tässä toimii Porkkana, sillä mitä rohkeampaa voikaan olla, kuin pieni lapsi, joka näkee ja kokee kaiken vasta elämänsä ensimmäistä kertaa. Kaikki on niin uutta, ja silti se suinpäin sukeltaa joka paikkaan, maistaa ja tunnustelee, ihmettelee ja oppii. Yhtälailla se aikuinenkin oppii, mutta en nyt kuitenkaan alkanut ottamaan itsestäni kuvia bodypumpin tahdissa, haha. 

Kuvat: Anna / A&A at home