Sisustusvalokuvausta
Valokuvauskurssin satoa meikäläisen muistikortilta.
Olin siis kaksi päivää kestävällä sisustusakatemian valokuvauskurssilla, jonka veti valokuvaaja Krista Keltanen. Kurssilla ensimmäinen päivä meni oman kameran manuaaliasetuksiin tutustumiseen, sekä suljinaikojen ja aukkojen mieleenpainamiseen. Toisena päivänä päästiin kuvaamaan oikeaan kohteeseen, joka oli kokonaan remontoitu poikamiesboksi pääkaupunkiseudulla. Kävimme läpi myös stailausta ja kuvakulmia ja vaikka ja mitä.
Asunnon koko remontin sekä sisustussuunnitelman oli suunnitellut Satu Oksala sisustussuunnittelutoimisto Kaksi2.sta. Sisutuksen päävärit olivat harmaa, musta, valkoinen sekä pieni ripaus oranssia, tyylikkäästi Harley Davidson tyyliin. Mä oon melko varma, että se harrikkakundi ei lue mun blogia, mutta jos kuitenkin, niin tuhannet kiitokset aivan huikean asunnon lainasta. Niin, ja mahtavan makuuhuoneen esittelen vielä toisessa postauksessa.
Tässä muutamia otoksia, mutta siis mulla on tosiaan myös ihan mustia kuvia, tärähtäneitä kuvia ja täysin ylivalottuneita, valkoisia kuvia. Kuvaaminen ei ollut kohteessa kovin helppoa, koska meitä oli kuusitoista kuvaaja pyllyt pystyssä siellä pitkin asuntoa. Mutta pääasia olikin testata kameraa ja yrittää ymmärtää sitä, miksi kuva epäonnistuu tai onnistuu ja miten saisin mahdollisesti sellaisen kuvan jonka haluaisin…
Ihan kaikkein päällimmäisenä, tärkeimpänä asiana minulle jäi kurssista mieleen se, että hyvästä valokuvasta välittyy sen tunnelma…
Kurssi oli minulle juuri sitä mitä tarvitsin, ja ehkä vielä enemmänkin. Olen meinaan miljoonat kerrat tehnyt muistiinpanoja, ja yrittänyt opetella itsekseni kotona kameran ohjekirjaa, mutta koko kirja on vaan tuntunut niin heprealta. On tuntunut hölmöltä ottaa kuvia aina vain automaatilla, kun kamerasta olis paljon muuhunkin. Opin nyt todella paljon kameran asetuksista, ja tästä minun on nyt helppo jatkaa harjoituksia. Nyt ymmärrän monen monta asiaa, rullaa ja namiskaa.
Minä innostuin erityisesti haamukuvista. Mulla oli joskus joulun alla ostettu langaton kaukolaukaisin, mutta se oli jäänyt kameralaukun sivutaskuun… Nyt otsin sen esille ja käytin sitä melkein vallan! Kylläpäs sekin on kätevä kapistus, sen kun laittaa kameran valmiiksi, menee pöydän ääreen, painaa kaukosäädintä ja heiluttelee lehteä ihan muina miehinä. Hauskaa. Minä olen nyt ihan innoissani.
Semmoinen poikamiesboksi se, mutta oottakaas vielä kun näätte makkarin!
Mukavaa viikkoa!
Kuvat: Anna / A&A at home