Trendi haastaa: Luottovaatteeni
Toimitus haastoi postaamaan jonkin luottovaatteen, jolla olisi jokin erityinen muisto, merkitys tai tarina. Huomaan, ettei mulla ole yksittäistä semmoista kyllä eteeni tullut vielä tähän päivään mennessä.
No, ehkä sittenkin, noi täydellisesti muotoutuneet ”pärekori-kengät”, mistä mua on kotona naurettu!
Maailman pehmeimmät, ja jalkaan ihanimmat, punotut Cafe Noir.in nahkatossukat. Niissä oli pohjakin nahkaa, mutta laitatin suutarilla ohuet liimatut ”kumiläpyskät” pohjaan, ettei ne kuluis ihan puhki.
Ne kengät mä ihan liiankin usein vetäsen jalkaan, ja lompsittelen niillä niin kesällä, keväällä kun syksylläkin. Ne voi laittaa aina silloin kun on kuiva keli!
Vähän ne on tuollaiset Uuno Turhapuromais-tyyliset, mutta nyt tätä tehdessä harmittaa kun en kuvaa napsaissut, sillä näin täällä Tallinnan Nudessa (vaatekauppa vanhassa kaupungissa) ihan täysin samanlaiset, mutta miesten, Dolce&Gabbanat, järkyttävällä, TUHANNENKOLMENSADAN euron ALE-hintalapulla (kyllä, luit oikein, TUHATKOLMESATAA EUROA, ja alessakin vielä! UUNO-KENGISTÄ!)
Heti tuli sellainen olo että hei, näähän onki aika hienot kengät, haha. (VAIKKA EI NE KYL OLE!) :)
Kyllä mulla silti on moniakin luottovaatteita, ilman sen kummempia muistoja.
Siis, vaikka vaatekaappi pursuaa vaatteita, niin oikeasti ne samat kymmenen kiertää koko ajan päällä. Kesällä tykkään väreistä ja kukista, mutta muuten vaatteeni ovat aika tylsän värisiä, yksinkertaisia ja yksivärisiä.
Tykkään beigestä, sekä tietystä valkoisesta, sellaisesta aavistuksen kellertävästä. Yleensä välttelen ihan vitivalkoista, en tosin tiedä kyllä miksi?
Huomaan nyt, kun syksy lähenee, että mustan, sinisen ja harmaan sävyt tulee taas kaapin takaosasta esille.
Monesti olen aika samaa sävyä päästä varpaisiin, oli se väri sitten tummaa tai vaaleaa.Yksinkertaiseen ja yksiväriseen vaatekaappiin on syynä asusteet ja korut. Perus-jokapäivä-vaatteeni on farkut, yksivärinen toppi, neuletakki ja joku näyttävä asuste, mikä on se juttu.
Tykkään isoista koruista, paljeteista, värikkäistä huiveista ja kaikesta kimaltavasta hörselöstä, joten pukeudun mahdollisimman huomaamattomasti muuten, jotten näyttäisi ihan joulukuuselta (vaikka joskus ehkä saatan silti näyttää joulukuuselta, ainakin miehen mielestä), ja jotta voisin käyttää suuria, näyttäviä koruja myös arkena.
Oikeastaan kaikki vaatteeni on yksivärisiä, en muista yhtään vaatetta, missä olis joku kuva (paitsi yhden valkoisen paidan, missä on eiffeltorni ja lukee Paris). Kuitenkin vaatteessa saa olla helmiä ja paljetteja, ihan paljonkin!
Pidän siitä, että vaatteessa on jokin juju, vaikka jännä leikkaus, kauniit napit, sauma erikoisessa paikassa, tai jotain muuta. Mutta silti yleensä vain yksi väri, mielellään vielä joku ihan tavallisen tylsä luonnollinen, murrettu sävy. Ja sit ne ISOT KORUT päälle, ja värikäs huivi ehkä kans.
Ja sitten pieni tunnustus… Ehkä ne luottokengät on sittenkin noi Stella Mccartneyn Adidakset, jotka sujahtaa AINA jalkaan ihan liian helposti!
Nim. Kadehtien sivusta seuraan, kun Virolaiset naiset juosta kipittää kiireessä vanhankaupungin MUHKURAISILLA mukulakivillä yli kymmenen sentin koroilla, aamu kahdeksalta, hoputtaen perässään kumisaappaissa löntystelevää neljävuotiasta!
Mä en oo varma, seviäisinkö edes varovasti korkkareilla kipitellen niillä teillä ilman nilkan nyrjähdystä… Mut luulen et en.
Ja nää on kans yks luottovaate, henkkamaukan luonnonvaaleat farkut. Tosin niihin saa niin helposti tahran, että ehkä ne ei sit ookkaan niin luotettavat, sittenkään. Onneks niitä saa kahellakympillä uusia!
-Anna-
Kuvat: Anna / A&A at Home