Neljän viikon kesäloma. Se meni. Nopeasti. Ja tuskaisesti. Karkeasti sanottuna nautin tasan viidestä päivästä neljän viikon aikana. Muuten olotilani oli niin tuskainen, etten löydä sille edes tarpeeksi kuvaavaa sanaa. En pystynyt nauttimaan oikein mistään. Ulkona oli liian kuuma, sisällä oli liian kuuma, oli vaikea hengittää, suihkusta ei tullut tarpeeksi kylmää vettä, uimaan ei päässyt… Vali vali vali. Samaan aikaan kun makasin tuskissani sohvalla mahani vieressä, voin pahoin ja oksentelin, kaverit hehkuttivat Facebookissa kuinka ihanan lämmintä onkaan ja kuinka ihanan mahtavasti ilmat suosikaan tänä kesänä suomalaisia. Itse vain haaveilin syksyn viileistä sadekeleistä ja odotin joulua.

Mutta, se siitä valituksesta. Nyt alkaa syksy – mun lempiaikani. Ja sitä se on ollut kyllä aina, ei vain tämän katkeran kuuman kesän jälkeen. Rakastan syysvaatteita, syyskukkia, syysruokia, syyssateita, syksyn värejä… Kaikkea. Alkusyksy on ehdottomasti vuoden kauneinta ja parasta aikaa. Aurinko paistaa vielä ja väriloisto on parhaimmillaan. Just lovin it.

Ennen kuin alan laittamaan syyspostauksia ja -kuvia, laitan tähän kuitenkin pari kuvaa kesältä – niitä kivoja kuvia, ei niitä, joissa makaan tuskissani sohvan nurkassa (vaikka nehän vasta olisivatkin mediaseksikkäitä…):

Vietettiin piknik-päivää. Vähän selkä paloi, mutta kuka niitä laskee…?

Aamu mökillä. Ihana rauha, tuolloin vielä viileä vesi.

Poikettiin Kallenaukion kestikievarissa. Kaunis paikka. Ja opettavainen – olisitko itse tiennyt paljonko on Venäjän virsta? 🙂

Tampereen lomakohteessa Viikinsaaressa oli oikeinkin tuttavallinen sorsaliini. Ja ihana uimaranta.

Les Dudes Tampereen Teatterikesässä oli ihan kesän parasta ja hulvattominta antia. Suosittelen, jos joskus on mahdollisuus mennä heitä katsomaan!

Siinäpä ne harvat ja valitut kesäkuvat sitten olivatkin. En ottanut kuvaa itsestäni (valkovalaasta) makaamassa tuskissani sohvan nurkassa. Vaikka ne kuvat varmasti kaikki olisivatkin halunneet nähdä… Hehheh. Nyt jo huumorikin lentää, kun lämpöasteita ei ole enää niin paljoa, että aivot sulaisivat.

Ja tässä vielä muutama tulevaan vauvaan liittyvä kuva. Niitä mulla on nyt oikeus viljellä, kun kerran raskaaksi olen hankkiutunut… 🙂 Josta tulikin mieleeni, että on muuten aika kätevä tuo ”raskauskortti”. Sitä on hyvä aina heittää johonkin väliin, jos haluaa vaikkapa pois tukalasta tilanteesta tai ei itse jaksa tehdä jotakin. Ja mikä parasta: jos on kauhea nälkä, niin voi etuilla jonossa 🙂

Hain Lastentarvikkeesta Lielahdesta Pampersin ilmaisen ”vauvapaketin”. No en nyt enää muista minkä niminen paketti se oli, mutta ihan kivaa kamaa siellä oli, hyödyllistäkin jopa. Parasta oli se, että se oli ilmainen…

Lastenhuone/työhuone on nyt melkein puoliksi jo valmiina. Isä hankki meille ihanan pinnasängyn ja mieheni sen reippaana ruiskumaalasi ruskeasta valkoiseksi. Nyt se on melkein kuin uusi. Ja kaunis.

Tammelantorin laidalta löytyi ihana Vaarin Varasto, josta ostin tällaisen kalliin satsin… Olisin ostanut vaikka ja mitä muutakin, mutta mies katsoi sen verran pahalla silmällä jo tuota ylihintaista bambiakin, että 150 euron arvoinen buldoggipatsas oli pakko jättää hyllyyn. Dämmit! 🙂

Kaikenlaisia vauvaoppaita olen tässä lueskellut ja hankintalistoja katsellut ja kyllä vaan tämä lapsen ”hankkiminen” on kallista puuhaa. Onneksi on sukulaisia, jotka auttavat joissakin hankinnoissa, mutta kalliimpiin hankintoihin pitäisi jostakin itseltä löytyä rahaa. Onneksi on veronpalautukset… Hehheh 🙂