1500 km:n haaste alkoi tästä – enää ei ole jäljellä kuin loput…

Koska sain uuden pyörän, ihan oman ja uuden, määritin itselleni heti tavoitteen tälle vuodelle: pyöräilen 1500 km. Ja tänään oli sitten haasteen ensimmäinen päivä ja tämän päivän saldoksi tuli huikeat 18 km (olisi tullut vähemmän, mutta menin pidempää reittiä töihin, koska olin vähän hukassa, missä täällä menee pyörätiet…). Eli tavoitteeseen ei ole matkaa kuin enää 1482 km – ei oo paljon! 😉

Mun ihana pyörä. Sen nimi on Kunta kLinte. Ihan ite keksin, heh…

Mun pyöräilyvaatteet: äiten kutoma bostoninterrieri-neule, pallohame ja kynsikkäät. Halusin antaa kanssakulkijoille jotakin katsottavaa…

Oli mulla kypäräkin. Kypärään tuli kolhu, kun kaaduin rappusissa ja se oli roikkumassa kädessäni, ei siis pyöräilyssä kuten ehkä voisi luulla. Mä kyllä osaan noi rappusissa kaatumiset… Hohhoijaa…

Vaikka olisi työmatkalla, pitää olla aikaa pysähtyä katselemaan maisemia.

Mun pyörä ei ole mikään 100-vaihteinen superpyörä, joka kulkee maastossa kuin maastossa, täyttää mun veroilmotuksen, käy töissä mun puolesta ja kertoo mun sykkeen, nopeuden ja kulkemani kilometrimäärän. Mulla on ihan sellainen tavallinen pyörä, jossa on muutama hassu vaihde (koska en tarvitse enempää), jalkajarru, hamesuojus ja etukori. Ja se on musta – pyörä saa olla minkä värinen tahansa, kunhan se on musta. Se on juuri sellainen pyörä, joka on suunniteltu mun tarpeisiin. Jokaisella on omat vaatimuksensa pyöränsä suhteen – ja onneksi valinnanvaraa on kaikkien tarpeisiin. Pari mustekalaa kun vielä saisi, niin sitten en tarvitse muuta. Näillä eväillä haasteita päin!