Sokeripäänsärky ja ”kulttuuria”

Käytiin leffassa. Tuo lause selittää molemmat sanat postauksen otsikossa. Tottakai siis piti käydä hakeen irttareita ja kun aikaakin kerran oli, niin ehti vielä syömään passion-leivoksenkin siinä viereisessä kahvilassa. Ja juomaan vanilja-latten. Ja syömään palan mieheni korvapuustista.

Ennen kuin paljastan tämän tulevan kulttuuriklassikon, jota olimme katsomassa, valotan vähän asioita tästä sokeripäänsärystä. Olen siis aina ollut sitä lajia, joka ei vain voi jättää pussin pohjalle yhtä ainutta karkkia, jos niitä kerran on. Suklaalevyt ovat aina huutaneet mulle, jos ne on laitettu puoliksi syötynä kaappiin. En ole koskaan osannut kunnolla rajoittaa viikonloppukarkkien määrää, vaan olen aiemmin voinut ostaa perjantaina esimerkiksi kaksi isoa pussia karkkia, kaksi sipsipussia, dippejä ja suklaata vielä kylkeen. Kahdelle ihmiselle. Kehoni oli jo hyvin tottunut tiettyyn sokeriyliannostukseen, kun sitten noin pari kuukautta takaperin halusin kokeilla vähän muuta. Jos vaikka eläisi pidempään. Eikä saisi kakkostyypin diabetestä. Koska muutin muutenkin elämäntapaani, tämä muutos alkoi myös hyvin ja minun ei hetkeen edes tehnyt yhtään mieli karkkia. Ainoat karkit, jotka sallin itselleni, hain Punnitse&Säästän tynnyreistä. Ja olen niihin ollut hyvinkin tyytyväinen. Nyt kuitenkin ajattelin, että otanpa siitä ”vähän” irtokarkkia leffan ajaksi, kun nyt kuitenkin ollaan ihan vapaalla. Ei kai se nyt niin pahaksi ole. Olin melko väärässä. Syötyäni leffan aikana sen pussillisen niitä ihanan herkullisia sokeripaloja, mulle tuli ihan hirveä jano. Vesi loppui pullosta kesken. Päänsärky alkoi jo heräilemään teatterissa ja kotona se sitten otti vallan. Eipä ole pitkään aikaan särkenytkään päätä tällälailla, sitten kun viimeksi. Tiedänpähän ainakin, että olen tehnyt oikean päätöksen, kun olen jättänyt irttarit rauhaan. Kun tästä ähkystä selviän, niin jatkan hyväksi havaitulla tavalla. En soimaa itseäni mistään tällaisesta ylilyönnistä, se on yksi osa sitä uutta elämäntapaani. Tämä nyt vain kävi ja tästä päästään yli. Jos olisin entinen minä, saattaisin ajatella, että ”Jahas, tää oli taas tässä! En kans pysty oleen tiukkana. No, kun se nyt kerran meni pieleen, niin taidan ottaa vähän lisää karkkia.”. Ja siitä se sitten taas alkaisi. Mutta nytpä ei ala. Olen parantunut.

Niin, siitä leffasta. Käytiin kattoon mun 90-luvun idolien uusin leffa, eli tietenkin Kummeli V. Mun mielestä se on kaikkien tamperelaisten velvollisuus ja toisaalta myös etuoikeus käydä tämä leffa katsomassa. Se ei todellakaan ole kriitikoiden ylistämä kulttuurillisesti vaikuttava, taiteellinen ja herkkä teos, joka tulee kahmimaan Jusseja ja saamaan Oscar-ehdokkuuden. Mutta se oli sitä älytöntä tamperelaishuumoria, mitä Kummeli tarjoili jo silloin aikoinaan, kun ainakin Tampereella oli Kummeli-huuma, juurikin silloin ”kultaisella” 90-luvulla. Kylä lähtee! Äijät on vanhentunu, mutta naamat on samat. Ja tähän leffaanhan oli koottu joukko muitakin suomalaisia näyttelijöitä/koomikoita, esimerkiksi Heikki Kinnunen, tuo vanhan liiton näyttelijäveteraani – Onx Viljoo näkyny? Ja toisena mainittakoon ihana Jussi Vatanen, joka on tehnyt muhun vaikutuksen mm. Kulman poikien homppelina ja tietty Putouksessa. Mieheni kanssa tykättiin leffasta ja kyllä siellä muutkin kuin me hihittelivät – turha yrittää väittää muuta! Muihinkin näköjään kuin meihin uppoaa tuollainen lapsellinen ja älytön pissakakka-huumori, se on ihan lohduttavaa.

Illalla väännettiin vielä pizzaa – tämän viikonlopun jauho- ja sokeriyliannostusten jälkeen kelpaakin sitten taas smoothiet ja seuraavaan pizzaan tulee jauhoton pizzapohja… Se onkin mielenkiintoinen kokeilu.

Krooohl…. Pizzaa…
Pohja:
Iske kulhoon n. 42 asteista vettä 2 dl, 3 ruokalusikallista öljyä, 1/2 tl suolaa, haluamasi määrä pizzamaustetta
kaada päälle n. 4 1/2 dl vehnäjauhoja, jonka päälle kuivahiiva
sekoita hyvin ja anna kohota jonkin aikaa liinan alla
levitä leivinpaperilla vuoratulle uuninpellille

Täytteet tässä versiossa:
paseerattu tomaatti
paistettu jauheliha+sipuli
chorizo-leikettä
superkirsikkatomaatteja
emmental-juustoa

Hyviä täytteitä on monia, uskalla kokeilla!

Taidan lösähtää sohvalle hyvän kirjan kanssa, taustalla jalkapallohurraukset, kainalossa koirat. Nousen siitä vasta, kun koiria pitää viedä seuraavalle lenkille. Tai kun tulee taas jano… kele…