Oksennusta lasillinen, viikonlopun alkajaisiksi

Ehdotin työkaverille, että mentäisiin ottamaan lasilliset oksennusta työpäivän jälkeen. Kuulosti kuulemma niin houkuttelevalta, että ei voinut kieltäytyä. Valitettavasti hän ei vaan nyt päässyt tulemaan ja siirsi myöhemmälle, mutta päätin kuitenkin sitten ihan keskenäni mennä aloittamaan viikonlopun tällä herkulla. Ja kysehän on siis terveellistäkin terveellisemmästä Ståhlbergin Tyrnijuomasta. Vitamiineja, antioksidantteja, vaikka mitä ja haisee ja maistuu täysin oksennukselta. Toisin sanoen terveelliseltä, koska niinhän sitä sanotaan, että mikään terveellinen ei voi maistua hyvältä. No, eihän sekään nyt ihan totta ole, kuten Patrik Borg eräällä luennollaan painotti. Hän sanoi, että pitää vain kokeilla valmistaa terveellinen ruoka herkullisella tavalla ja testata erilaisia tapoja, jottei kyllästy. Mutta tuleeko siitä herkullisesta terveellisestä ruuasta sitten samanlainen fiilis, kun esimerkiksi siitä oksennuksen makuisesta tyrnijuomasta? Eihän siinä sitten ole sellaista samanlaista ”Hitto että oon taas terveellisen elämän lähteillä ja oon voittanut itseni jälleen kerran! I´m the queen of the world!”-fiilistä? Koska, onhan urheilussakin se pointti toisaalta, että vedetään itsensä ihan äärirajoille ja vielä parhaimmillaan (pahimmillaan) parin-kolmen päivän päästä on lihakset kipeinä ja tietää tehneensä jotakin oman terveyden hyväksi. Eikö se ole tässäkin juuri se pointti, että vedät naama irvessä sitä tyrniä ja oikein tunnet, kuinka koko keho puhdistuu ja uudistuu ja kuinka vitamiinit lähtevät kiertämään koko kehoasi? Jos se taas maistuisi mansikoilta ja joisin sitä ihan siinä missä mitä tahansa muutakin herkullista välipalaa, hymyssä suin, niin eihän se tuntuisi sen kummemmalta kuin vaikkapa vaniljalatte ekstravaahdolla. Se vaan menisi kurkusta alas, ja siinä se. Jos kerran haluan pälyillä syömisiäni ja muuttaa elämääni terveellisempään suuntaan, niin eikö sen pitäisi myös tuntua jossakin? Eikö siinä pidä tulla sellainen ”minä nyt syön tätä paperin makuista riisikakkua tässä ja juon tätä oksennuksen makuista pirtelöä, niin katsotaanpa vaan parin viikon päästä kuka tässä on timmissä kunnossa” -uho? Taistelutahto, itsensä voittaminen, vähän ehkä veren maku suussa. Mutta silti samalla tosi zen, rauhallinen. Joogaa, mielikuvaharjoituksia. ”Näen mielessäni, kuinka tämä tyrnijuoma maistuu parhaimmalta herkulta maailmassa. Mmmmmm. Hyi stana mitä pskaa. Mmmmmmmm. Olen zen!”

Tässä olikin sitten hieman elämäntapamuuttujan sekavaa lopun alun ajatusmaailmaa. Loppukaneettina: Menkää nyt ihmeessä maistamaan oksennusjuomaa, on se parempi viikonlopun aloitus kuin sidukka 🙂 Mukavaa viikonloppua!

…ja totuuden nimissä: ostin tänään myös pullon punkkua. Kaikesta ei pidä eikä saa luopua 😉