Kaksi punaista viivaa = raskaana!
Wikipedia kertoo näin: ”Ennen kemiallisten testien kehittämistä raskauden testaamiseen käytettiin 1940- ja 1950-luvuilla kynsisammakkoa. Sammakkoon ruiskutettiin naisen virtsaa ja mikäli hän oli raskaana, sammakko alkoi laskea kutua, koska gonadotropiini aiheuttaa sammakonmunien kypsymisen alle vuorokaudessa. Kynsisammakon käyttö oli ensimmäinen luotettava raskaustesti.”
Eilen uskalsin sen sitten viimein tehdä – raskaustestin. Vaikka olin kyllä tuloksesta jo melko varma, koska vartalossani on ollut jo reilun kolmen viikon ajan sellaisia tuntemuksia, mitä en ole koskaan ennen kokenut… Joko olen vakavasti sairas tai raskaana – siinä melkeinpä vaihtoehdot.
Ei löydetty kynsisammakkoa – väärä vuodenaika ehkä? Joten menin meidän lähi-Prismaan ja suuntasin kondomi-osastolle – noh, eipä siellä niitä testejä ollutkaan. Missä niitä sitten oikein on? Kiertelin ja kaartelin aikani ja ajattelin (ehkä vähän mies-rasistisesti), että jos löydän naismyyjän hyllyjen välistä, niin kysyn häneltä, missä testit ovat. Kuitenkin ainoa työntekijä, johon törmäsin, oli pitkätukkainen, tatuoitu, lävistetty nuori miesmyyjä. Sinänsä ihan mukavan näköinen heppu, mutta pakko sanoa, että oli siinä nyt ihan pieni kynnys mennä häneltä asiaa kysymään. Sinne spärdärihyllylle hänkin ensimmäisenä suuntasi ja sen jälkeen sitten vaippaosastolle – jossa totesi, että ”Täällä näköjään on ainoastaan tuohon jälkeiseen aikaan liittyvää kamaa”. Kiitin ja sanoin, että menen sitten hakemaan testin apteekista, jos täältä ei löydy. Hän kuitenkin ystävällisesti vielä soitti eräälle toiselle myyjälle (joka myöskin oli nuori mies…), koska hän kuulemma saattaisi asiasta paremmin tietää. Ja kyllähän hän tiesikin: ne sijaitsevat LUONTAISTUOTEOSASTOLLA! Mit vit?!? Ei olisi ikimaailmassa tullut mieleen hakea niitä sieltä maca-jauheen ja raakasuklaan välistä… Olisiko tässä vähän parantamisen varaa vai oltiinko minä ja se pitkätukkainen miesmyyjä ainoat maailmassa, jotka eivät etukäteen tienneet, mistä pitää etsiä?
Sain siis testin ja menin tärisevin käsin kotiin. Koirien lenkin jälkeen menin vessaan ja pissasin tikkuun – joka oli väärinpäin. Luin kyllä ohjeet, mutta jätin ne keittiön pöydälle, enkä muistanut miten päin se tikku ohjeessa oli ollut. Nyt siis olin tuhlannut yhden tikun, ei ollut enää pissahätä ja jännityksen määrä vain kasvoi. Aloin juomaan vettä ja odottamaan jännäpissaa.
Kyllä se sieltä tuli sitten reilun tunnin päästä ja kaksi punaista viivaa siihen tikkuun ilmestyi – nopeaan ja selkeästi. Ensin mietin, että ei viitsi kenellekään kertoa, kun ollaan vasta näin alussa eikä voi tietää, mitä tapahtuu. Mutta, koska olemme mieheni kanssa molemmat todella malttamattomia – avataan aina joululahjatkin jo ennen jouluaattoa – kerrottiin melkein samointein molempien perheille ja läheisimmille ystäville. Jos tulee jotakin ongelmia, niin on ainakin tukiverkosto sitten, eikä tarvitse itsekseen surra.
Tässä meidän karvaisten perheenjäsenten suhtautuminen asiaan:
”Ei kai taas joku uusi pikkuruipelo? Eikö tuo yksi jo riittänyt?”
”Voi kun kivaa! Mutta en kai mä joudu sit oleen lattialla? En kai???”
Vielä ei oikein uskalla kauheasti ilakoida, kun mikään ei tässä vaiheessa ole niin varmaa kuin epävarma. Mutta, voi sitä aina kuitenkin suunnitella lastenhuoneen seinän väriä ja hoitopöydän paikkaa ja laittaa ylimääräiset vatsareput raskauden piikkiin… Eikö vaan? :)
Ja kyllä. Tämä tuli todellisena yllätyksenä kaikille. Olenhan jatkuvasti hokenut, että en lapsia tähän maailmaan tee, ihmisiä on täällä jo ihan liikaakin. Nyt vain ehkä ainakin toivon, että mahdollisesta tulevasta lapsestani kasvaa ihmiset huomioon ottava, puidenhalaaja, lämminsydäminen maailmankansalainen. Ehkä juuri hän on mukana pelastamassa maailmaa jälkipolvia varten. Minäkin yritän, pienin askelin – ehkä hän sitten tekee harppauksia. Peace!
Niin, ja koska olen mahdollisesti tulossa äidiksi, saan postata kuvan tikusta, johon olen pissinyt:
