Kirje Lomalleni

Rakas Loma,

Vielä on muutama viikko aikaa siihen, kun kohdataan. Olen aina tavannut sinut sekavissa tunnelmissa. Miten meidän ensimmäinen viikkomme meneekin ihan hukkaan kun olen varannut kaikenmaailman kissanristiäiset ja kosmetologikäynnit juuri siihen ajankohtaan, kun meidän pitäisi saada vietettyä laatuaikaa? Olet ehkä yrittänyt minulle joskus sanoakin, että haluaisit olla vain minun kanssani kahden, en vain ole kuunnellut. Nyt siis toivonkin, että autat minua tavoittamaan kanssasi sen autuuden ja rauhallisuuden sekä stressittömyyden, joka meille kuuluu.

En vaadi paljoa. Haluan vain lukea kirjaa terassilla, syödä paljon mansikoita ja herneitä sekä käydä kuumina päivinä uimassa. Ei muuta. Eikö se olisikin ihanaa aikaa? Nauttisimme siitä varmasti molemmat.

Kerroinhan sinulle silloin siitä tytöstä, joka vietti jokaisen päivän oman Lomansa kanssa samalla tavalla? Kävi aamulla ostamassa minulta roven mansikoita ja meni koko päiväksi rannalle lukemaan kirjaa? Kuinka silloin katsoin hänen peräänsä haikaillen: Minäkin haluaisin tehdä Lomani kanssa tuollaista. Mikä siis estää? Vaikea sanoa. Tapahtumasta on aikaa vuosia, enkä vielä kertaakaan ole päässyt lähellekään samaan tilanteeseen kanssasi. Tiedän, vika on minussa. Mutta yritän muuttua. Tosissani tällä kertaa.

Toisin kuin Kim Jong-un syytti meteorologeja huonojen säiden ennustamisesta ja käski heitä ennustamaan parempia säitä, minä en syytä sinua, vaikka kohdatessamme sataisikin edelleen vettä. Uskon, että löydän sinut kuitenkin sydämestäni, satoi tai paistoi. Sitä paitsi, meillähän on se katettu terassi, jonka alla pystyn lukemaan, vaikka sataisi kaatamalla. Ja sain juuri sen uuden torkkupeitonkin hartioiden suojaksi, joka ei vielä ole koirankarvoissa. Voih, kyllä meillä tulee olemaan ihanaa!

Odottavissa tunnelmissa,
Susanna