Lastenhuoneen maalaustalkoot ja ihanan raikkaat kesäherkut

Vihdoin palasin kesäflunssan jälkeen ainakin melkein elävien kirjoihin. Vielä on vähän ääni maassa ja niistää pitää välillä, mutta pahin on onneksi ohi… Viikko sitä tulikin maattua sohvalla saamatta mitään aikaiseksi. Tai no, luin neljä kirjaa, kai sekin jokin saavutus on 🙂

Mutta, nyt kun oon taas jotenkuten voimissain, alotettiin lastenhuoneurakka seinän maalaamisesta. Löysin Sadolinilta aivan ihanat, puhtaat keltaisen ja vihreän sävyt (huom! Bauhausista sai sävytyksen Sadolinin maaleihin ilmaiseksi!) ja lopputulos niillä oli juuri sellainen kuin halusin. Mun mielestä lastenhuoneessa pitää olla värejä ja sen pitää olla leikkisä – ei mikään beige, johon on lisätty jotakin väriä sukupuolen mukaan pikkuisen. Sellaiset värimaailmat on aikuisille… Lapset tarvitsevat virikkeitä ja pirteitä värejä. My opinion.

Mun visiona siis on, että kirkkaan keltainen on huoneen pääväri, vihreä tehosteväri, kalusteet ovat valkoisia ja sitten kun lapsen sukupuoli saadaan selville, niin laitetaan ehkä sen mukaan jotakin lisätehosteväriä. Vision toteutus: olin ihan innoissani keltaisesta seinästä – se on ihanan pirteä. Mutta sitten, kun meidän piti tehdä sellainen ihqu tehostekuvio vihreällä siihen keltaisen päälle, se ei enää mennytkään kuten Strömsössä… En enää muistanutkaan kuinka paljon vihaan sabluunamaalausta. Nyt muistan taas vähän aikaa… Ei saatu taas nättiä tulosta millään. Kauheaa suttua vaan ja sabluunatkin meni rikki ja kuvioista tuli ihan epätasaisia eikä se nyt ihan niin hieno se aikaansaannos ollut kuin siinä mallikirjan kuvassa (surprise, surprise!). No, sillä nyt mennään mikä tehtiin – ihan hyvä se on 🙂

Tässä siis lopputulos. Pitää ottaa parempi kuva sitten, kun on enemmän valmista, kun tässä ei ihan tule tuo värimaailma oikeuksiinsa. Mutta, pääasia varmaankin tulee selville kuitenkin 🙂

Ja ilman herkkujahan ei hommista tule mitään…! Tässä pari suositusta remppahommiin/jos olet kipeänä eikä mikään maistu/raskaana oleville/herkkusuille:

 

Reseptejä ei varmaan tarvitse – nämä osaa tehdä melkeinpä kuka vaan – ja omaa mielikuvitusta saa tietty aina käyttää ja vaihdella ainesosia kauden mukaan. Sen verran vinkkaan, että jos ei ole omatekoisia sämpylöitä, Pitkän Jussin sämpylät on best ever! Ihanan makuisia! Ja tuo hillo tuossa alakulmassa on raparperihilloa – kannattaa sokeroida kunnolla. Itse olen nyt raskausaikana mieltynyt ihan hirveästi kaikkeen kirpeään, niin en kauheaa määrää sokeria käyttänyt, mutta se sitten tuntuu suutuntumassakin… Mun ihan ehdottomia ykkösherkkuja on tällä hetkellä kiivit, Granny Smithit, raparperi, kirpeät karkit ja appelsiinimehu. Onkohan mulla joku puutos…? Tiedä häntä…

Ultrassakin tosiaan käytiin viime viikon perjantaina. Ja kaikki näytti olevan hyvin – siellä se pieni lillui omissa oloissaan ja venytteli selkäänsä. Mun mielestä se oli ihan mun miehen näköinen, kun sillä oli iso pää ja pitkä selkä :) Odotin ihan hirveän liikuttavaa tilaisuutta – että molemmat siellä niistäisivät ja tunteilisivat, mutta tosiasiassa katsottiin kuvaa epäuskoisina ja niistettiin ihan vaan sen takia, kun oli flunssa. Ehkäpä se toinen ultra on sitten tunteellisempi, kun siitä jo näkee sukupuolenkin… Mutta, oli kuitenkin helpottavaa tietää, että siellä vatsassa on muutakin kuin ruokaa :) Nyt sitten odotellaan taas jonkin aikaa ennen seuraavaa vaihetta. Aikamoista odottelua on tämä odottaminen :)