Melkein mansikkakakkua
Eilen olin kultturelli – kävin katsomassa taidetta. Sara Hildénin taidemuseossa on näytillä Andy Warholin töitä. Se oli hieno näyttely ja hullaannuin siitä jopa niin, että ostin Warholin töitä esittelevän kirjan ja pari isoa korttia, jotka olisi tarkoitus kehystää seinälle tauluiksi jossakin vaiheessa. Jotta en tuntisi itseäni liian kultturelliksi, kävimme mieheni kanssa myös kiipeilemässä läheisellä kalliolla sekä tutustumassa Särkänniemen akvaariokaloihin. Kalat olivat kauniita, minun vain kävi taas niitäkin raukkoja sääliksi ja pakenimme paikalta, kun tajuttoman äänekäs pikkupoikalauma tuli liian lähelle – ehkä olisi voinut ennakoida, että siellä varmasti lauantaisin käy lapsia paljonkin, kun ei ole koulupäivä… No, jos seuraava kerta tulee, niin muistan tämän. Näsinneulassa olisi myös ollut mukava käydä, mutta päätimme mennä sinne sitten ihan syömään, jos mieheni saa palkankorotuksen. Koska siellähän siis on ihan ruotoset hinnat tällaisten ihan tavallisten jamppareiden näkökulmasta ainakin. Sitä odotellessa siis, koska se aika sitten tuleekin…
Koska tänäänkin oli kaunis päivä, halusin nauttia siitä rakkaiden ihmisten kanssa ja kutsuimme molemmat pikkuveljeni sekä toisen pikkuveljeni perheen meille syömään. Tarjolla oli pulled pork-leipää itse tehdyillä sämpylöillä, naan-leipää, batuja sekä leipäjuustosalaattia. Juustolautanenkin löytyi ja jälkiruuaksi oli tajuttoman makeaa kakkua = tein rahkakakun, jonka päällystin kermavaahdolla sekä karkeilla. Se oli melkein mansikkakakku, koska nyt on jo melkein kesä. Mansikat eivät olleet edes pakastettuja – tosin ne olivat Prisman karkkihyllystä napattuja sokeripommeja, mutta kelpasivat kaikille hyvin. Namnam!
Kahvit oli mukava juoda ulkona terassilla, varsinkin kun tämä meidän kämppä kuumenee sataan asteeseen, kun täällä on enemmän kuin kaksi ihmistä yhtä aikaa sisällä. Ilmastointi voisi olla parempi, mutta menköön, olemmehan sitä outoa suomalaisrotua, jotka asuvat asumisoikeusasunnossa, jossa ei tarvitse itse tehdä mitään. Rakensimme tähän terassin, jonka yhtenä kriteerinä oli se, että ei tarvitse tehdä pihatöitä. Ei sillä, ettemmekö mekin aina välillä haaveilisi punaisesta tuvasta ja perunamaasta, mutta realiteetit ennen kaikkea. Jos haluan, saan myös tähän puutarhan, se on vain minimallia ja terassilla. Yleensä laitan kesäksi vähintäänkin yrttejä kasvamaan, siitä tulee ihan hyvä olo. Se on itse kasvatettua ja terveellistä ja tunnen heti olevani parempi ihminen ja luonnonvarojen säästäjä, kun saan edes muutamaan salaattiin tai kastikkeeseen niitä omia basilikoja sieltä ulkoruukusta.