Sydän teekupin pohjalla ja lähimatkailua, osa 1

Voisin kirjoittaa tähän jotakin todella ylimaallista ja väittää, että postaukseni otsikko on vertauskuva jostakin ihmeellisestä. Mutta ei. Tänään tapahtui näin: juotuani aamulla töissä teeni, kurkkasin kupin pohjalle ja sinne oli ilmestynyt suloinen pieni sydän. Tämähän on melkein verrattavissa siihen, kun jollekin on ilmestynyt Jeesus nachoihin. Halleluja! It´s a miracle!

img_4797.jpg

Eikö se olekin suloinen, taiteellinen pieni sydän? Voinko nyt enää koskaan juoda tästä mukista teetä, vai pitääkö tämä säilöä vitriiniin, jotta jälkipolvet saavat myös todistaa tätä ihmettä? Njääh, huuhtelin jo kupin. Piti ottaa silti kuva ja kirjoittaa siitä…

Luksusta arjen keskelle tänään toivat työkaverille toimitettu kukkakimppu, ilmainen omenapiirakka ja kurkkaus Tampereen ylle Ilveksen maisemasviitistä. Voisin melkein tottua tähän luksukseen.

image003.jpg

Kaunis kukkakimppu työkaverille, made by Mehitähden ihana Marika.

img_4800.jpg

Vähän maisemaa sviitistä käsin. Olin hetken aikaa VIP.

Olin siis lyhyellä lähimatkalla tutustumassa Hotelli Ilvekseen ja sen tarjoamiin kokous-, pikkujoulu- ja tykypaketteihin. Vaikka olen Nokialta kotoisin ja asunut jo jonkin aikaa Tampereella, niin eipä ole kauheasti tullut Ilveksessä vierailtua. Niinhän se vähän on, että se tuntuu hölmöltä olla yötä ”naapurissa”. Meiltäkin on keskustaan kuitenkin vain vartin ajomatka. Mutta toisaalta, miksipä ei voisi joskus kokeilla? Ainakin tämä lähihotelli alkoi viimeistään silloin kiinnostamaan, kun kurkattiin rakenteilla olevalle uima-allasosastolle, joka valmistuu kuun lopussa. Mmmmm, uima-allas… Niin, ja se ilmainen (aivan taivaallinen) omenapiirakka tarjoiltiin Fransmannissa, siinä Ilveksen kyljessä – yritin keskittyä kuuntelemaan samalla kun ajatus harhaili jäätelön ja omenapiirakan herkullisessa liitossa.

Kotona olikin sitten hieman erilaista lähimatkailua, kun menin koirien kanssa metsään. Kyllä se vaan totta on, että metsässä mieli rauhoittuu ja ajatukset tyhjentyy. Jopa silloin, kun mukana on kaksi koiraa ja kamera. Puhdas ilma, kauniit maisemat ja havujen tuoksu. Ihan parasta terapiaa, ja vielä ilmaistakin.

IMG_4806.JPG

IMG_4807.JPG

IMG_4808.JPG

IMG_4810.JPG

IMG_4815.JPG

IMG_4817.JPG

IMG_4818.JPG

IMG_4819.JPG

Kumisaappaat olivat oikea valinta tälle metsälenkille, sen verran oli siellä täällä kuraista. Poitsutkin olivat ihan innoissaan ja Aatoskin pääsi testaamaan äänihuuliaan, kun vastarannalta kuului ääniä…

Illalla vielä puhtia riitti sen verran, että intouduin tekemään iltapalaksi lämpimiä sämpylöitä ja smoothiet. Sämpylät olivat ihan jätte hyviä ja resepti ihan sikahelppo, suosittelen kokeilemaan:

img_4832_0.jpg

Sämpylät (kirjasta Kotilieden Ihana Vuosi)
12 kpl
2 1/2 dl maustamatonta jogurttia (käytin kreikkalaista, mun lempparia)
2 1/2 dl vettä
1 pussi kuivahiivaa
2-3 tl suolaa (käytän aina ruususuolaa)
2 rkl hunajaa (suomalaista!!!)
10 dl vehnäjauhoja (korvasin osan psylliumkuidulla)
Kiehauta vesi ja lisää joukkoon jogurtti. Sekoita kuivahiiva ja suola
jauhoihin. Lisää ainekset nesteeseen. Anna kohota n. 30 min.
Leivo taikina pyöreiksi sämpylöiksi ja litistä ne jauhokeossa.
Anna kohota pellillä n. 10 min. Uunissa n. 10 min, 250 astetta.

Raikkaat smoothiet
Appelsiinia, mandariinia, mangoa, banaani
Vettä ja appelsiinimehua
Päälle mustaherukoita

Mitähän huominen tuo tullessaan…?

Suhteet Oma elämä Matkat Työ

Animaatiomaailmaa ja kukkia hiuksissa

Eilen oli tyttöjen sunnuntai. Vein kummityttöni Finnkinon Lasten sunnuntaihin katsomaan Rio 2- animaatioelokuvan ennakkonäytöstä. Ennakko-odotukseni olivat toisaalta kauhunsekaiset, koska jotenkin näin sieluni silmin, kuinka kaikki lapset vain meluavat ja renkkuvat pitkin salia koko leffan ajan. Mutta, mieluisaksi yllätyksekseni ainoat ärsyttävät asiat olivat, kun eräs poika olisi itse halunnut valita paikan mihin istua, eikä meinannut kuunnella äitiään joka sanoi, että lipuissa lukevat paikat joihin mennään, sekä se kun vieressäni isänsä kanssa istuva tyttö lussutti tikkaria ”melko” kuuluvasti alkuleffan ajan. Vähällä siis selvisin, eikä hermo edes meinannut mennä.

Pakko taas todeta, että onhan nuo piirretyt mukavaa katsottavaa. Leffa oli hauska ja visuaalisesti erittäin vaikuttava. Ihan hitusen on piirrettyjen laatu muuttunut sitten He-Manin ja My Little Ponyjen. Maisematkin oltiin saatu näyttämään melkeinpä henkeäsalpaavilta ja värien iloittelu oli aivan mahtavaa. Suosittelen kaikille – menkää katsomaan piirrettyjä elokuvia! Tulette hyvälle mielelle!

Leffan jälkeen oli ihan pakko mennä vähän hypistelemään koruja ja käteen tarttuikin muutama hiuskoruasia… Ei ollut kyllä tarkoitus mitään ostaa, mutta kun nyt sattui olemaan 3 kahden hinnalla- alennus Glitterissä… Ja myyjä oli erittäin vakuuttava ja sai mut ostamaan vielä vähän ylimääräistäkin. Palkkapäivää odotellessa sitten taas mennään eteenpäin. Pääasia, että oli hauskaa.

Heti oli pakko kokeilla yhtä hiusjutskaa (vähänkö ihana!):

img_4794.jpg

…ja laittamisessa ei mennyt kuin viitisen minuuttia. Apuna hiuspuuteri, hiuslakka ja sellainen lenkura, jonka avulla vedetään hiukset ponnarin läpi (mikähän senkin nimi on… mun lempparivehje anyways)

Muoti Ystävät ja perhe Hiukset Päivän tyyli