En ole vielä koskaan vapaaehtoisesti kieltäytynyt ilmaisesta ruuasta tai Hesan matkasta – en siis tehnyt nytkään poikkeusta, vaan olin kärppänä paikalla, kun tilaisuus koitti. Ja kyllä meinaan tulikin sitten syötyä! Lounas seisovasta pöydästä Scandic Hotel Paasissa, kolmen jälkkärin kera. Ja kun kerran jälkkäreitä tarjottiin kolmin kappalein, otin tietenkin kaikkia – kauhalla. Pannacottaa vaahtokarkeilla, crème brûlée ja marjoja… Mmmmm. Seuraavana ruokamaratonilla oli tarjolla iltapäiväkahvi Scandic Parkissa, kuohuvan (mulle Pommac) kera. Hedelmäkuppeja, passionpannacottaa, munkkipalloja, meloninsiivuja… Eihän niistä voinut kieltäytyä… Ja maha vain paisui. En voi vielä tässä vaiheessa edes laittaa tätä ylensyöntiä sen piikkiin, että ”syön kahden edestä”, joten tämä reissu meni vain herkkuperseisyyteni piikkiin. Parkista jo melkein vyöryin ulos ja ajattelin, että en kyllä millään pysty syömään parin tunnin päästä kolmen ruokalajin päivällistä Hilton Kalastajantorpalla, kuten suunnitelmissa seuraavaksi oli. Mutta, kun Hiltonin hotellikierros oli ohi, ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia vetäistä kitusiinsa vähän parsaa, nieriää ja sitruunarahkaa. Ainoa, mikä tuotti vaikeuksia, oli se, että jouduin kieltäytymään kuohu-, valko- ja punaviinistä. En ole alkoholisti, mutta kyllä se alkuskumppa ja hyvä punaviini kruunaa aterian kuin aterian  – nyt vain totuttelen sanomaan ”kivennäisvettä, kiitos”, luontevasti, ilman katkeruuden sävyä. 

Ja niin, olihan ruuan lisäksi ne hotellikierrokset tosiaan! Mutta ennen kuin kerron oman mielipiteeni näistä kolmesta hotellista, tässä vähän katutaidetta:

Hienointa katutaidetta ikinä! Pulu, jonka nimi on vissiinkin YBF, ja joka harrastaa graffiteja. Mahtavaa!

Ensin siis kävimme kierroksella siellä Paasissa:

Hotellin tornissa oli vielä tallella vanhoja parruja, jotka olivat osittain vähän hiiltyneitä, sota-ajoilta (1918).

Tornin näköalatasanteelta näkyi Helsingin tärkeimmät maamerkit, Mäkin keltainen M sekä Pepsin merkki. Niiden lisäksi näkyi jotain Linnanmäen maailmanpyörää ja Helsingin Tuomiokirkkoa ja tällaisia, mutta ketä ne kiinnostaa…?

Sirkusteema oli vahvasti läsnä, koska paikalla on joskus aikoinaan sijainnut Suomen ensimmäinen sisäsirkus.

Kauniisti valaistu katto.

Nahkapaloista koottu seinän päällyste.

Ihanan värikkäät ja tunnelmalliset kahvion kalusteet. Kaikki huonekalut, tapetit ja muut sisustuselementit on suunniteltu yksinomaan tälle hotellille. Kaikki se väriloisto ja kekseliäisyys miellytti kyllä sisustajan silmää. Olin kuin lapsi karkkikaupassa.

Jokaisen huonenumeron yhteydessä on jokin sirkusaiheinen kuva. Joukosta kuitenkin erottuu kaksi: tämä kyseinen kitaristi kuvaa Cisse Häkkistä ja toinen joukosta erottuva kuva on Remu Aaltonen rumpujensa takana. Tämä siitä syystä, että Hurriganes on pitänyt ensimmäisen keikkansa täällä silloin aikoinaan, kun hotelli on toiminut Työväentalona. Ihanan nostalgista!

Tässä yksi uuden puolen huoneista. Huomaa tapetti, jossa sama kuva-aihe kuin huonenumeroiden vieressä. Kun tarkkaan katsoo, niin sen Remunkin sieltä kyllä bongaa.

Hotelli toimi jossakin värikkään historiansa aikana myös painisalina, siitä muistutuksena hotellihuoneen sisustuksessa tällainenkin teos.

Tämä kierroksen ensimmäinen hotelli oli ihan ehdottomasti kiinnostavin ja inspiroivin. Ja se tosiasia, että hotellin uuden puolen standard-huoneissa on huoneen levyinen parveke vakiona, sai mut viimeistään vakuuttuneeksi siitä, että täältä varaan huoneen ehdottomasti kun seuraavan kerran teen Hesan reissun. Hotellin historiakin oli niin mielenkiintoinen, että taidan sitä hieman enemmänkin kaivella jossakin vaiheessa. Ja täällä hotellissa muuten sijaitsee myös Juttutupa, joka on kulttuuri-ihmisten kantapaikka ja siellä saattaa ihan julkkiksiinkin kuulemma törmätä. Kaiken tämän lisäksi ensi vuoden huhtikuussa hotellin rantaan valmistuu 200-paikkainen kelluva ravintola. Eli ravintola meren päällä. Vähintäänkin mielenkiintoista. Arvosteluna tällälailla ensinäkemältä annan tälle hotellille täydet viisi tähteä ja suosittelen kokeilemaan tätä hotellia, ehdottomasti.

Seuraava hotelli oli Scandic Park – aivan mahtavalla sijainnilla Mannerheimintien varrella, lyhyen kävelymatkan päässä keskustasta:

Parkissa huoneet olivat ihanan rauhallisen ja seesteisen harmaasävyisiä, pienillä väripilkuilla höystettynä. Jos mulla olisi ollut isompi käsilaukku mukana, olisin vienyt kuvassa näkyvän tyynyn ja tuolin mennessäni. Harmi kyllä, satuin ottamaan pienemmän laukun, kun piti niin paljon kävellä…

Vessassa hauskana yksityiskohtana suoraan peilistä tulevat pyöreät valaisimet. Huomaa myös, miten vessapaperirulla on taiteltu… Se on hyvä, vanhanajan tapa, jollalailla minäkin rullan taittelin lyhyen hotellisiivoojan urani aikana joskus teininä.

Tässä hotellissa parasta oli kaunis sisustus ja uima-allasosasto, sekä se sijainti. Location, location, location. Tarjottavat olivat myös erinomaiset, josta päättelin, että täällä voisi olla loistava aamiainenkin. Olen reilulla päällä, sillä antaisin myös tälle hotellille ensinäkemältä viisi tähteä. Ja jos mielii nimenomaan Helsingin keskusta-alueelle, niin tämä on se hotelli, jossa kannattaa yöpyä.

Viimeisenä kierroksella oli historiallinen Hilton Kalastajantorppa, todellinen merenrantahotelli, jossa myös yövyin:

Hotellissa oli Museoviraston suojelema osa, jossa oli Tove Janssonin tekemät seinä- ja kattomaalaukset. Hän oli silloin aikoinaan saanut asustaa hotellissa vastapalveluksina maalaustöistään. Hotellin seinältä löytyy myös yksi Toven omakuva.

Ylläolevat kolme kuvaa ovat näkymiä hotellihuoneemme ikkunasta. Niin kaunis näkymä, että sitä olisi voinut jäädä tuijottamaan pidemmäksikin aikaa. Mieheni piti tulla kanssani ihailemaan tätä näkymää, mutta loppuviimeksi pidettiinkin äidin kanssa tyttöjen viikonloppu ja äiti siis tuli seurakseni illalla. Iso kiitos Hiltonille TODELLA leveästä peitosta – mahduttiin äidin kanssa siellä nukkumaan ihan hyvin, eikä kumpikaan vienyt toiselta peittoa.

Linnut on kuvauksellisia.

…paitsi juuri tämä lintu ei ehkä halunnut olla kuvauksellinen, vaan väänsi mielenosoituksellisesti paskat. Äitini on ehdottomasti vuoden luontokuvaaja!

Mutta, arvosteluun. Ihanaakin ihanammat maisemat saavat plussapisteitä, sekä aivan mahtawa aamupala! Eilisen mässäilyn jälkeen oli kiva aloittaa aamu mässäilemällä vähän lisää… Olisin varmaan parikin tuntia saanut helposti kulumaan aamiaisella. Ja täällä muuten tarjoiltiin appelsiinimehua ja kahvi/tee pöytiin. Luksusta. Pisteitä tältä hotellilta tiputtaa se, että huoneet olivat vanhoja ja käytävillä oli todella vanhat kokolattiamatot ja hotelli haisi lähes kauttaaltaan tunkkaiselta. Ymmärrän kyllä tämän paikan hitoriallisen arvon, mutta mielestäni olisi jo aika tehdä kunnon uudistuksia. Plussaa kuitenkin vielä uima-allasosastosta ja omasta rannasta. Tähtiä 3,5.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin taksilla keskustaan shoppailemaan. Vietiin ylimääräiset tavarat asemalle säilytykseen, jotta käsiin mahtui enemmän ostoskasseja. Ja kyllähän niitä siinä sitten kertyikin. Ensimmäisenä bongasin Karhun liikkeen, jonka jostain syystä olen aiemmin sivuuttanut. Kai se siinä on ennenkin ollut? En muista. Nyt kuitenkin mentiin ihan sisälle asti kuulemaan, että Karhuja ei valmisteta Suomessa, vaan Kiinassa, ainoastaan tuotekehitystä tehdään edelleen Suomessa. Hyvä, että edes sitä. Olihan ne kivoja kenkiä, ja äiti sieltä löysikin hyvät juoksukengät. Ei siis ollut turha reissu sekään.

Ihan siinä Karhun kulmalla on Paahtimo- ja suklaakauppa Caffi, jossa elämäni ensimmäisen kerran osallistuin kahvitastingiin. Se oli erittäin mielenkiintoista. Baristat näyttivät, kuinka kahvia maistetaan, niin että siitä erottaa parhaiten kaikki erilaiset maut. Tarjolla oli viittä eri kahvia ja kahvikuppirivin molemmissa päissä oli vesikupit. Kupera lusikka kastettiin ensin veteen ja sitten kauhastiin sillä pikkuisen kahvia ja RYYSTETTIIN se kahvi siitä lusikasta. Tämä siksi, että kahvin mukana pääsisi suuhun ilmaa ja maku levittyisi paremmin suuhun. Se oli aika hassua näin ensikertalaisena ja suomalaisena, kun piti ihan ihmisten kuulleen siinä ryystellä menemään. Mutta, koska olen melko epätavallinen suomalainen, pienen harjoittelun jälkeen ryystin jo melko kuuluvaan ääneen. Ja kyllä niissä kahveissa erittäin selkeitä makueroja on. Saivatpa mut ostamaan kaiken muun jo ostamani lisäksi myös kahvia tällä keinoin. Mukaan siis täältä putiikista tarttui teehifistelijän aloitusvälineet ja 200 g vastajauhettua kahvia:

Tästä lähtien juon teeni täsmälleen oikean hetken verran haudutettuna optimaalisessa lämpötilassa.

Ravintolapäiväkin oli, mutta nyt ei tullut katupuljuissa käytyä syömässä, vaikka niitä keskustassakin oli pilvin pimein. Sen sijaan tein entistäkin enemmän löytyjä ihan noista vaateliikkeistä: Showroom8 on liike, johon en ennen ole uskaltanut astua sisään ja nyt kun astuin, tulin köyhänä sieltä ulos… Siellä nyt vaan sattui olemaan Desigualia ihan tosi halvalla, noin niinkuin muihin hintoihin verrattuna, joihin olen törmännyt. Myyjä sanoi, että heillä ei ola hinnoissa ”Suomi-lisää”, siksi edulliset hinnat. Luultavastikaan tämä ei ollut viimeinen vierailu täällä liikkeessä, vaikka ensimmäinen olikin. Kengätkin löytyi – Lacosten sport-ballerinat, jotka on aiemminkin hyväksi havaittu. Olisin Vansit ostanut, mutta juuri mun kokoa ei löytynyt yhdestäkään mallista, jota olisin halunnut kokeilla… Sellaista elämä on välillä. No, lohduttauduin sitten Bodyshopin meikeillä, kun ihan lahjankin sieltä sai vielä mukaan, kun osti yli 30€:lla. Ilmaiset lahjat on aina kivoja 🙂 Varsinkin hyödylliset sellaiset.

Väsynyt mutta onnellinen matkaaja rautatieasemalla miettimässä, että miten mahdutaan ostostemme kanssa junaan…

Yhdestä junasta myöhästyttiin, seuravassa sitten oltiin jo liiankin ajoissa, mutta kotiin päästiin kuitenkin. Tällaista tämä mun matkustelu on, ei siitä selviä kommelluksitta koskaan. Miehellekin ostin tuliaisia JC:stä, ihanan Makian paidan, jossa on gorilla, joka ryystää pillillä juomaa pahvimukista – voiko parempaa tuliaista enää olla? Noei!

Sunnuntaiaamuna oli kiva herätä, kun oli vielä jotakin, mitä viikonlopulta odotti: Elastinen!!! @ Vuores. Vähänkö oli hienoo kävellä muutaman minuutin matka ja pääsi kattoon Elaa. Ja kyllä se taas veti hienon keikan. Tanssin itseni ihan ällöhikeen, mutta kyllä oli sen arvoista 🙂

Tässä vielä ihan paska kuva keikalta:

Jos ette erota, niin Ela on toi punashortsinen tuolla lavalla. FYI.