7 syntiäni

IMG_20180517_201930.jpg

Minun 7 syntiäni. 

 

1. LIIKA MUREHTIMINEN

Minulla on tapana iltaisin alkaa pohtimaan elämääni, varsinkin menneisyyttäni. Se ei ole ollut mikään ruusuinen, eikä helppo. Alan miettimään epäonnistumisiani ja siitä seuraa tietyllä kaavalla etenevä murhe vyyhti. Tosin nyt olen edistynyt sen verran että puhun murheistani miesystävälleni, ja sen jälkeen pystyn nukahtamaan helpommin.

2. SAAMATTOMUUS

Olen tottunut sairaala aikoina pitkiin ja hitaisiin aamuihin. Nyt kun elän normaalia arkea kaukana sairaalasta, tapa seuraa minua aamuisin. Saatan somettaa aamuisin oitkäänkin sen jälkeen, kun ukko kulta on lähtenyt töihin. Toisaalta, se auttaa minua ottamaan itselleni tarvittavan ajan jotta jaksan loppupäivän tehdä asioita täydellä motivaatiolla.

3. VIHAPUHELUT

Tätä tapahtuu enää vähän, koska olen edistynyt asioiden käsittelyssäni. Pinttynyt tapani on siis ollut vihaisena valita joku läheinen jolle soitan ja alan haastamaan riitaa, tiedostaen ja tietäen etten kuitenkaan tahdo riidellä. Tästä minun on ollut pakko opetella tietoisesti pois, jotta ihmissuhteeni eivät kärsi.

4. MITÄ JOS- AJATTELU

Tää on paha. Sorrun hyvin usein ajattelemaan asioita ”Mitä jos” tyylillä. Vaikka joku asia olisi erittäin hyvin, mulla on kumma tarve alkaa vatvomaan ”Mitä jos tämäkin epäonnistuu?” ”Mitä jos…” Pitäisi vain rentoutua ja ajatella asioiden menevän omalla painollaan.

5. HUONO ITSETUNTO

Olen ollut koulukiusattuna 7vuotta elämästäni. Se on jättänyt pysyvät arvet, jotka vasta uuden suhteen myötä ovat alkaneet paranemaan. En vieläkään pysty katsomaan peiliin ajattelematta itsestäni jotain negatiivista. Tosin karttelen peilejä nykyään enemmän ja yritän puhua itselleni kauniisti. Tämä on pitkä prosessi.

6. SOME

Vietän toisinaan aivan liikaa aikaa kännykällä. Selaan nettiä, luen uutisia ja vien kännykän välillä jopa vessaan mukanani. Yksi päivä ihan kyllästyin koko puhelimeen ja laitoin sen äänettömälle. Olen alkanut tekemään niin, etten selaa somea enää miesystäväni läsnäollessa juuri ollenkaan, vaan jätän sen kotiin kauppareissujen ajaksi.

7. ARVOSTELU

Istun aamuisin parvekkeella ja katson ohikulkevia ihmisiä kriittisesti. Hyvin usein sorrun mielessäni heitä arvostelemaan ja siihen minulla ei olisi oikeutta. Olen itse noussut pohjalta ja pitäisi aina muistaa, että jokainen ihminen on arvokas omana itsenään. Kaunis juuri sellaisenaan. 

 

 

suhteet oma-elama syvallista ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *