Miten paljon tämä teksti minulle juuri tänään merkitsee.

Kuinka paljosta voinkaan olla lopulta kiitollinen. Istun Kouvolan Kivimiehenkadun Kulmakivi nimisessä kahvilassa ja tunnen olevani rakastettu. Tunnen kuuluvani joukkoon. Ei ole ”outominä” tai ”sairasminä” oloa. On vain minä ja ympärilläni oleva rakastettu ilmapiiri. 

Viime päivät ovat vaatineet veronsa, ja tuli oltua sairaalassa yksi yö. Kovasti olen miettinyt mikä paikka tai henkilö voisi helpottaa oloani ja saada tän järkyttävän maailmanluokan ahdistuksen pois.

Kulmakivi. Keidas. Minun oma virkistäytymis paikkani. Joku mihin kuulun.  Katukuvassa ”vain kahvila”, mutta oikeasti sisällöltään paljon muutakin. Uskallan väittää, että paha oloni, murheeni ja ahdistukseni jäivät taas kerran ulko-ovien toiselle puolelle. Tässä paikassa on sitä jotain. Jotain sellaista, mikä sykähdyttää ja virkistää.

Onko täällä Kouvolasta ketään jotka ehkä sattuisivat lukemaan juuri tämän blogitekstin? Ilmianna itsesi, niin tarjoan sulle kahvit ja leivokset Kulmiksessa.

En voi sanoin kuvailla, miltä tuntuu kun olet mielenterveyskuntoutuja ja asut lähellä matalankynnyksen kahvilaa. Kahvilaa, josta on uutisoitu paikallislehdissä. 

Täällä istuessa voin olla vapaa kaikesta murheesta ja ongelmasta. Vapaa ahdistuksesta. Saan vain levätä. Virkistäytyä henkisesti ja kokea oloni todella toivotuksi. Rakastetuksi. Hyväksytyksi. 

Tää on Parasta just nyt.