Selailin taas erilaisia blogeja, etsien uutta seurattavaa ja luettavaa. Löysin kaksi, joita molempia jäin lukemaan pidemmäksikin aikaa. Toisen aiheena oli lapsen kuolema, ja toisen lasten huostaanotto. Kumpikaan aihe ei liity minun tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni mitenkään, eikä minulla ole niistä omakohtaista kokemusta, mutta ne saivat ajattelemaan elämän arvaamattomuutta. Sitä, että kuinka asiat voivatkaan kääntyä aivan hetkessä päälaelleen. Ja, että kuinka täytyisi muistaa olla kiitollinen siitä mitä on saanut ja mitä on. Ja muistaa elää hetkessä, eikä murehtia mennyttä tai tulevaa.

Kävin hiljattain pitkän keskustelun, kuinka pitäisi elää hetki kerrallaan, eikä käyttää sitä hetkeä muuhun. Mennyttä ei voi muuttaa, eikä tulevaisuutta voi varmuudella ennustaa. Tämäkin asia on helppo sanoa ja muistuttaa sillä itseään tai toista ihmistä. Mutta miksi se kiitollisuus ja hetkessä eläminen ei voi olla jatkuva olotila? Vai onko joillakin? Jos, niin miten siihen tilanteeseen voisin itsekin päästä? Uskon, että alkuun pääsee muuttamalla ajatusmaailmaansa negatiivisesta positiivisempaan. Kerralla se ei varmasti onnistu, mutta pienin askelin. Valmistaudutaan siis tulevaan viikkoon positiivisen mielin ja tarkkaillaan omaa käytöstä. Ollaan kiitollisia omasta elämästä ja yritetään jakaa positiivista energiaa ympärillemme. Hyvää viikkoa kaikille!