Hei, me luetaan!
Potkaisenpa vihdoin liikkeelle projektin, jota olen suunnitellut jo jonkin aikaa. Luen kirjahyllyni kirjat läpi.
Minulla on ollut tapana haalia alehintaisia kirjoja hyllyyni milloin mistäkin. Osa on kovakantisia, osa pokkareita. Asia on kuitenkin niin, että useimmiten luen vain muutamaa lemppariani uudelleen ja uudelleen, ja hylly on siis täynnä periaatteessa kiinnostavia romaaneja, joihin en vain ole koskaan tarttunut.
Enää en osta kirjoja. Kaksi vuotta sitten täyttäessäni kolmekymmentä puolisoni (jonka mielestä kaikki lahjat, oli merkkipäivä mikä hyvänsä, ostetaan elektroniikkaliikkeestä) antoi minulle lahjaksi Kindle-lukulaitteen. Sen jälkeen olen ostanut uusia kirjoja vain siihen. Fyysinen kirja ei ole minulle itseisarvo, vaan voin hyvin kuvitella kirjahyllyn katoavan taloudestani jossain vaiheessa. E-kirja on monella tapaa kätevämpi.
Ennen paperikirjoista luopumista tahtoisin kuitenkin lukea hyllyyn hamstraamani romaanit läpi. Tämän projektin ulkopuolelle jätän puolison kirjat, sillä fantasia ei kiinnosta minua pätkääkään, enkä luultavasti ymmärtäisi juuri mitään sellaisista klassikkoteoksista kuin ”Design with operational amplifiers and analog integrated circuits”. (Näyttää muuten maksaneen peräti 67,50 euroa.) Tieto- ja tenttikirjat kuten myös runot jätän pois laskuista, samoin kaikkein aivottomimmat hömppäpokkarit. Lisäksi päätin ainakin alkuun ottaa mukaan vain yhden teoksen per kirjailija. Tämä rajaus jätti jäljelle 36 romaania.
Ajankohta on tietenkin tällaiselle mahdollisimman huono, kun käsivarrella roikkuu suurimman osan ajasta kuolaava kahdeksankiloinen, joka vaatii jakamattoman huomioni, eikä toistaiseksi anna vanhemmilleen omaa aikaa edes iltaisin, vaan sinnittelee hereillä pitkälle yli puolenyön. Siksipä en aseta projektille mitään deadlinea saati päivittäistä tavoitetta, vaan etenen kohti maalia olosuhteiden sallimaa tahtia.
En ole suunnitellut, raportoinko blogiin kun aloitan uuden kirjan, vai vasta kun saan kirjan luettua, vaiko ajatuksia myös kesken olevista teoksista. Mennään fiiliksen mukaan. Joihinkin teoksiin, kuten Donald McCaigin Rhettiin, sukeltamista odotan innolla. Toisista, kuten David Baldaccin Aikapommista (mikälie dekkari) en edes tiedä, mitä ne tekevät hyllyssäni. Jos joku teos vaikuttaa ylitsepääsemättömän tylsältä, annan itselleni vapauden lukaista sen loppuun hiukan hätäisemmin. Pyrin kuitenkin lukemaan kaikki kannesta kanteen.
36 kirjasta vain kolme on kotimaisia: Anna-Leena Härkösen Häräntappoase, Anja Kaurasen Ihon aika sekä Alexandra Salmelan 27. Tämä ei niinkään kerro siitä, etten olisi kotimaisen kirjallisuuden ystävä. Ostamani kotimaiset olen vain onnistunut yleensä jopa lukemaan. 20 kirjaa on käännetty suomeksi ja loput 13 ovat englanninkielisiä. Osa näistä olisi löytynyt hyllystä molemmilla kielillä.
Aloitan Alexandra Salmelan 27:sta. Toivottavasti pääsen sen kimppuun viimeistään huomenna päikkäriaikaan.