Aloitus

Perustin blogin. Koska kaikki muutkin.

Minulla on vuosien varrella ollut useita suorastaan nerokkaita ideoita blogiksi; kaikki enemmän tai vähemmän itseironisia.

Kerran päätin alkaa blogaamaan ihmisistä ja tapahtumista, joita kohtasin ja havainnoin matkustaessani päivittäin Tampereen joukkoliikenteen busseilla. Näistä olisi kieltämättä riittänyt juttua, mutta kyllästyin itse hassunhauskaan ideaani muutamassa päivässä. Ehkäpä aihe oli sittenkin liian kapea.

Ruokablogeja on netti pullollaan. Joskus mietin, olisinko kantanut korteni kekoon ja alkanut raportoida blogikansalle keittiöni tuotoksista. Tämä olisi mennyt sinne itseironisempaan osastoon, kun olisin tunnustanut, että käytän kaikessa liemikuutioita ja että itse asiassa dippikastike on mielestäni parempaa keitettyjen perunoiden kuin sipsien kanssa. Silmiä hiveleviä kuvia mestarillisista annoksista ei olisi tästä blogista löytynyt, sillä useimmat reseptini ovat osastoa ”sekoita kaikki ainekset keskenään ja syö”. Tämäkin idea jäi lopulta vain ajatuksen tasolle.

Viimeisin blogi-ideani, joka mielessä on kytenyt jo pitkään, oli lukea kirjahyllystäni läpi kaikki ne noin 50 romaania, jotka minulla oli lukematta, ja blogata niistä. Itseironisesti tietenkin. Urakka on melkoisen haastava etenkin nyt, kun olen hiljattain tullut äidiksi ja sekä sylissä/tississä/tukassa roikkuva möhkäle että synnytyksenjälkeinen keskittymiskykyni mahdollistavat juuri ja juuri perehtymisen yksittäiseen naistenlehden artikkeliin tai parhaimmillaan 20-minuuttiseen komediasarjan jaksoon.

Lopulta päätin kuitenkin, että ainoa idea, jossa on ainesta kestävämmäksi viritelmäksi, on tajunnanvirtamainen päiväkirjablogi. Sellainen, johon voin raportoida keitoksistani, tai kirjahyllyni sisällöstä, tai mistä tahansa. Ennen kaikkea kuitenkin ilman turhaa itsekritiikkiä ja turhaa hiomista ja pähkäilyä. Tajunnanvirtamaisesti, kuten jo mainitsin. Muuten mietin jokaista lausetta viikon, enkä siltikään ole tyytyväinen.

Varovasti arvioiden blogini tulee käsittelemään noin 60-prosenttisesti vauvanhoitoa ja 40-prosenttisesti kaikkea muuta. Koska minulla nyt vain sattuu olemaan vauva, enkä tällä hetkellä tuon parempaan pysty, vaikka kuinka todistelisin olevani edelleen analyyttinen ihminen ja kiinnostunut tapahtumista ja ilmiöistä. Onneksi vauvat eivät ole ikuisesti vauvoja.

Tästä lähdetään. Lue ja kommentoi! Linkkaa ystäville, suosittele sukulaisille, kirjoita osoite baarissa vessan seinään! Tämä on käsky.