Iltavirkku vauva

Lilalla on vauvaksi melko epätyypillinen unirytmi. Viimeiset päiväunet nukutaan iltayhdeksän maissa, ja häntä on turha yrittää huijata jäämään näiltä päikkäreiltä yöunille. Puolen tunnin pikatorkkujen jälkeen nimittäin koittavat päivän energisimmät tunnit, jolloin leikitään, viuhdotaan, kiljutaan ja möngitään, kunnes yhden maissa tulee vihdoin uni. Olen jo kauan sitten luopunut yrittämästä muokata tätä rytmiä. Elän vain toivossa, että kun Lila vuonna 2019 aloittaa koulun, suostuisi hän jo nukkumaan hieman aiemmin.

Toisaalta meillä nukutaan aamuisin pitkään. Lila herää nykyisellään syömään seitsemän maissa, samoihin aikoihin kun mies herää ja tekee lähtöä töihin, jolloin pieni on kätevä ottaa loppuaamuksi viereen ja jatkaa unia. Lilan isä taitaakin meillä olla tällä hetkellä se univelkaisin. Usein hän ei malta jättää minua yksin nukutushommiin ja pääsee siis itsekin yöunille vasta pikkutunneilla. Meidän tyttöjen vain ei useimpina aamuina tarvitse olla mihinkään kellonaikaan missään. Heräilemme siis hitaasti ja usein huomaan syöväni aamupalaa aamutakki päällä kun muualla maailmassa työssäkäyvät ihmiset ovat jo lounaalla.

Joskus valitan puoliksi leikilläni siitä, kun oma tai parisuhdeaika jää iltaisin lähes nollaan. Olisihan se mukavaa joskus ehtiä lukemaan tai tekemään rauhassa kotihommia tai katsomaan kahdestaan leffaa tai juttelemaan rauhassa aikuisten juttuja. En kuitenkaan haluaisi luopua aamu-unistakaan. Kuulemani perusteella monet vauvat heräävät niin aikaisin, että päiväunillekin mennään jo yhdeksältä. Kuulostaa kauhistuttavalta. Töihin herääminen on eri asia – siihen sentään tuovat viikonloput tasaisin välein helpotuksen. Oletettavasti nämä vauvat eivät juuri viikonpäivistä perusta, vaan herättävät perheen yhtä kellontarkasti myös lauantaisin ja sunnuntaisin.

Jos siis täytyy valita yö- tai aamuvalvomisen väliltä, sovitaan niin, että Lilan rytmi siirtyy aikaisemmaksi sitten, kun hänen ilokseen voi lauantaiaamuisin laittaa piirretyt pyörimään ja jatkaa itse unia.