Eräs lapseton tuttuni avautui taannoin Facebookissa siitä, kuinka ravintolapäivällinen oli mennyt pilalle, kun naapuripöydässä joku äiti oli vaihtanut vauvansa kakkavaipan.

Kyseinen henkilö on kova provosoimaan ja päätinkin olla tarttumatta aiheeseen sen kummemmin. Asiaa kuitenkin pohdittuani minua alkoi harmittaa, etten kommentoinut päivitykseen mitään.

Jos vaippa on jouduttu vaihtamaan ravintolan pöydässä, vaihtoehtona on silloin luultavasti ollut vessan lattia. (Tai ravintolasalin lattia, missä nyt on vielä vähemmän järkeä.) Äiti on siis joutunut valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huonon.

Tietenkin vauvan kanssa liikkuessa voisi aina käydä vaan Rossoissa ja muissa lapsiystävällisissä paikoissa, joista löytyy hoitopöydät ja leikkinurkkaukset. Tämä kuitenkin lisäisi vaan entisestään kuilua lapsiperheiden ja lapsettomien välille. Itse olen yrittänyt viimeiseen asti taistella sitä vastaan, että kuuluisin lapsen saatuani ikäänkuin johonkin ihan eri ihmisryhmään tai ”lokeroon”, ja yrittänyt olla miettimättä, missä olemme Lilan kanssa joidenkin mielestä ei-toivottuja varsinkin päiväsaikaan. Ja jos se tarkoittaa sitä, että vaippa pitää vaihtaa julkisesti, teen sen mahdollisimman nopeasti ja vaivihkaa, mutten anna asian rajoittaa elämäämme.

Sitäpaitsi aina voi ajoittaa ravintolaillallisensa vasta yhdeksän jälkeen, jolloin vauvoja ja kakkavaippoja ei kovin todennäköisesti osu näkökenttään.