No terve,

tääl mä istun kirjastossa ikkunan edessä. Aurinko on kurkkinut jostain pilvenreunan takaa aina välillä. Tuolla ikkunan takana on vähän matkan päässä vähintään Everestin kokoinen lumikasa, ja kun aurinko paistaa siihen, mua häikäisee. En nauti tästä. Pysyköön vaan aurinko piilossa, kun minä työskentelen sisätiloissa. (Päätin jo että seuraavaks valitsen koneen jonka edessä ei oo ikkunaa, mut toisaalta on mukavampi pitää tuijottelutaukoja kun ei tarvii katsella pelkkää seinää. Tai tässä tapauksessa vaihtoehtona ois tollaset vaaleat verhot. Joo. Rambling.)

Tänään kouvostouduin aamukahdeksan jälkeen ja parin sattuman kautta sain kyydin kotikulmille yhdeltä tutulta. Menin mainitsemaan, että oppari on kirjoitusvaiheessa. Sain kuitenkin ison kasan tsemppiä ja mahtavan neuvon: mene kirjastoon. Olin vähän väsynyt, kuten arvata saattaa, joten aivan tarkalleen en muista miten se meni, mutta aika lähelle niin, että kirjasto on sellainen maaginen paikka, jossa oppari tavallaan kirjoittaa itse itsensä. Kirjastossa se vaan valmistuu, ihan noin vaan. Voi olla että tässä on ehkä ihan vähän toiveajattelua, ja joudun itse kirjoittamaankin. Neuvo oli kuitenkin hyvä, sillä täällä olen viihtynyt jo useamman tunnin kirjoittamassa. Sopivasti minut löydettiin lounasseuraksi, joten ei ole tarvinnut nähdä nälkää.

Yleensä en saa aikaiseksi lähteä kotoa mihinkään, mikä on paha. Kotona on sänky, sohva, telkkari, tiskit… kaikenlaisia häiriötekijöitä. Mulle iskee aina valtaisa siivousinto kun välttelen tehtävien tekemistä. Kirjastossa ei ole niin paljon häiritseviä asioita. Facebookin feediäkään ei jatkuvasti jaksa tuijotella, kun siellä pyörii ne samat jutut. Mutta toisaalta, sit kun saa aloitettua jotain, se sujuu. Oli se sitten siivoaminen (silloin kun ei ole välteltäviä töitä) tai opparin kirjoittaminen. Eihän mulla enää ole paljon aikaa, mutta kyllä mä vielä saan sen valmiiksi.

Ensi viikolla saattekin ehkä kuulla minun ensimmäisestä matkastani Venäjän puolelle ja Viipuriin! (Sielläkin oli loskaista ja harmaata, joten kuvat eivät ole kummoisia. Postaan nekin silti.)

Nyt vielä hetkeksi opparin kirjoittamisen pariin ja sitten kotiin. Toivottavasti sukat ei kastu.