Kuvassa Langinkosken rannalla sijaitsevia keisarillisen kalastusmajan rakennuksia jostain entisajoilta (1800-luvun loppupuolelta). Venäjän perintöruhtinas Aleksanteri III ja Tanskan prinsessa Dagmar kävi siellä seuraamassa lohikalastusta vuonna 1880 ja ihastuivat maisemiin.

1887, kun Aleksanteri III oli keisari ja Dagmarista oli tullut keisarinna Maria Feodorovna, he halus kesäloma-asunnon kosken rantaan. Niin siihen sitten rakennettiin kalastusmaja. Rakennustöissä meni pari vuotta, se otettiin käyttöön heinäkuussa 1889. Siellä he sitten touhusivat, keisarinna laittoi ruokaa ja keisari kalasti koskesta lohia tai ulkoilutti lapsia sieni- ja marjametsällä.

1917 maja siirtyi valtion omistukseen ja 1933 se avattiin museona. Se on saatu entisöityä lähes samanlaiseksi, kuin se oli 1889. Kuvassa keskellä siis kalastajien mökki ja oikealla kalastusmaja. Kalastusmajan alueella sijaitsee myös pieni ortodoksinen kappeli sekä kalahautomo(!).

Maja lähiympäristöineen muodostuu pienistä saarista keskellä Kymijokea, ja Langinkosken suulla luonnonsatama (mitä ikinä se tarkoittaakaan). Alueella on puulajipuisto ja kävelypolkuja sekä siltoja, joita myös kuvassa näkyy.

Tietoni Langinkosken keisarillisen kalastusmajan historiasta löysin täältä (Langinkoskimuseo) ja täältä (Kaakko135).

Tiedättekö sen, kun kirjoitatte ja sit on joku juttu, jonka haluatte selvittää tekstiä varten, ja sitten tapahtuu jotain ja ootteki selvittäneet paljon enemmän kuin piti? No tässä kävi nyt vähän niin. En enää ees muista mikä oli se eka juttu minkä takia lähdin etsimään tietoa tosta mestasta, mutta koska se oli mielenkiintoista halusin jakaa sen täällä.

Eilen hiipparoin tapani mukaan toisella puolella jokea (tai koskea) napsimassa aurinkoisia kuvia. Kesällä harrastin samaa, tosin silloin haahuilin hiukan kauempanakin. Kesällä myös noi näkymät oli ihan mahtavat. Rakastan tota virtaavan veden huminaa. Mitä enemmän vettä, sitä kovempi ääni. Toisaalta, silloin kun vettä oli vähemmän, oli enemmän paljasta kalliota ja pääsi tutkimaan niitä kohtia mitkä normaalisti on veden alla.

Kesällä noiden rannan kallioiden väleissä kasvoi ihania vaaleansinisiä lemmikkejä. Oli ihanaa vaeltaa kivillä auringossa ja kuunnella sitä huminaa. Oli myös ihanaa yhtenä kesäyönä istua kalliolla ja juoda Fresitaa hämärässä – suoraan pullon suusta, kuinkas muutenkaan – hyvässä seurassa.