Kolmas kerta toden sanoo?

Minulla on jostain syystä hyvin luottavainen olo tämän raskauden suhteen. Uskon, että kaikki menee tällä kerralla hyvin. Toki saatan pudota taas kerran korkealta ja kovaa, mutta tällä hetkellä uskon parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Aika hauskaa, että reilu viikko sitten ystäväpariskuntamme kertoi nähneensä meistä unta. Molemmat olivat siis nähneet eri öinä unta siitä, että meillä on vauva. Tai no, toisessa unessa meillä oli kaksoset. Ajattelin jo silloin, että saatanpa muuten oikeasti olla raskaana. 

Tällä raskaushistorialla meidän reaktiomme plussaan oli aika maltillinen. Tiedämme, ettei plussa tarkoita vielä vauvaa. En kuitenkaan halua pelätä koko raskauden ajan keskenmenoa. Sen sijaan nautin nyt niin kauan kuin voin. Nautin myös jokaisesta raskausoireesta (tänään alkoi jo kuvotus ja huimaus), sillä tiedän niiden kertovan, että jotakin tapahtuu sisälläni. 

Varasin ajan yksityiselle alkuraskauden ultraan. En halua enää saada tietää viikolla 10-11, että olen viikkokausia kantanut sisälläni elotonta olentoa. Haluan nähdä sydämenlyönnit tai saada huonot uutiset mahdollisimman ajoissa. Vielä kun jaksaisi odottaa kolme viikkoa sitä ultraa. 🙂

Tai no, jaksanhan minä. Ei tässä enää kiire ole. Ja tässähän on odoteltu jo yli kaksi vuotta. Kolme viikkoa on siihen verrattuna silmänräpäys.

 

ps. Meinasi unohtua valita tuolta kategorioista Raskaus sen ainaisen Vauvakuumeen sijasta.