Kuka tällaista jaksaa?
Olen kirjoitellut viime aikoina aika harvakseltaan blogiin. Suurimmaksi osaksi sen vuoksi, että olen voinut todella hyvin. Elämä on tuntunut normaalilta ikäiseni elämältä, eikä pakonomaiselta tarpeelta saada lapsi. Välillä sitä kuitenkin muistaa sen oman taakkansa. Huomaa, kuinka rikkoutuneet ne siivet ovatkaan, joilla yrittää lentää.
Edelliseen postaukseeni sain kommentin, jossa todettiin ”kuka tällaista jaksaa”. Niinpä. Kuka tällaista oikein jaksaa? Keskenmenoja keskenmenojen jälkeen. Vuosien yrittämistä ja pettymistä. Toivon pilkahduksia ja lisää pettymyksiä. Samalla sitä seuraa ystäviensä lapsien kasvamista, kuuntelee tuttavien ja läheisten vanhemmuusvalitusta ja kadehtii vieraita ihmisiä bussissa, koska heillä on lapsi vaunuissa. Tietäen, että nuo muut ovat onnistuneet siinä, mikä itselle on niin helvetin hankalaa. Maailman yksinkertaisin homma – raskaus. Ei tarvitse kuin jättää ehkäisy pois, niin yhdeksän kuukauden päästä sylissä on vauva. Eiku… Kai se onkin ollut tässä vaikeinta. Epäonnistuminen. Jatkuvasti. Kuka sellaista jaksaa?
Kaipasin pitkästä aikaa vertaistukea ja kirjoitin googleen ”toistuvat keskenmenot blogi”. Löysin oman blogini toisena hakutuloksista. Menin ainakin neljään blogiin todetakseni, että kaikki ovat jo saaneet lapsen. Tiedän, etten ole ainoa ihminen maailmassa, jolla ei ole lapsia useista raskauksista huolimatta. Välillä kuitenkin tuntuu siltä. Se on myös ollut tässä hankalaa. Olla niin yksin tämän tilanteen kanssa. Kukaan ei voi ymmärtää, joka ei ole itse kokenut. Kuka sitä jaksaa?
Kuitenkin, yllättävän hyvin sitä on jaksanut. Yllättävän selväjärkisenä tästäkin on selvitty. Elämäni vaikeimmista ja surullisimmista asioista. Ei kai sitä itse edes kunnolla ymmärrä, mitä kaikkea on joutunut käymään läpi. Luin lehtijuttua naisesta, joka oli saanut lapsen syliin asti vasta neljännestä raskaudestaan. Mietin itsekseni, miten tuollaista jaksaa, kunnes tajusin, että samaa polkuahan minäkin kuljen. Paitsi etten tiedä vielä, minne se johtaa. Ikuiseen lapsettomuuteen? Vielä useampaan keskenmenoon? Lapseen? Se jää nähtäväksi.
Välillä mietin itsekin, kuka tällaista jaksaa. Mutta ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa vaan. Joinakin päivinä ei edes tarvitse jaksaa. Hengittää vaan sisään ja ulos ja nukkuu yön yli. Seuraavana päivänä jaksaa yleensä paremmin.