Keskenmenopelko

Vaikka suhtaudun positiivisesti raskauteen ja pystyn jo kuvittelemaan itseni pallomahan kanssa äitiyslomalla ensi vuonna, huomaan silti ajattelevani vaistomaisesti keskenmenoa yhä useammin. Saatan yhtäkkiä huomata pohtivani keskenmenon mahdollista ajankohtaa. Nyt eletään viikoilla 8+, joten ajatuksissani keskenmeno tapahtuu seuraavan muutaman viikon sisällä. Huomaan ajattelevani, että kunpa keskenmeno ajoittuisi viikonlopulle. Ihan kuin se olisi väistämätön loppu tälle raskaudelle. Kunpa en joutuisi olemaan pitkään pois töistä tai ainakaan kertomaan keskenmenosta kenellekään siellä. Aina näiden ajatusten tupsahdellessa mieleeni, yritän muistuttaa itseäni siitä, että tällä kerralla kaikki saattaa mennä hyvin. Olemmehan nähneet jo pienen sydämensykkeenkin.

Kehoni muistaa kuitenkin vain keskenmenoon päättyneet raskaudet. Etsin jatkuvasti merkkejä mahdollisesta keskenmenosta. Tarkistan vessakäynneillä, näkyykö verta. Kokeilen rintojani, ovatko ne vielä arat. Jokaisen vatsakivun kohdalla mietin, oliko se nyt tässä. Jokainen hetki, kun pahoinvointi hetkeksikin helpottaa, saa minut pelkäämään raskauden keskeytyneen. Neuvolassa uutta aikaa varatessani, huomasin ajattelevani, että en varmaankaan ole raskaana enää tuon ajan koittaessa.

Keskenmenot ovat pilanneet kykyni nauttia raskaudesta. Minä pelkään, enkä tiedä miten voisin lopettaa pelkäämisen.