Usko, toivo ja raskaus

Tämä raskaus on kestänyt nyt pisimpään kuin mikään aiempi raskauteni plussan saamisesta laskien. Lähes yhtä pitkälle päästiin toisessa raskaudessa, jossa alkio olikin pisimmälle kehittynyt, tosin ei siltikään vastannut oikeita viikkoja. Toisessa raskaudessa kärsin myös pahoinvoinnista, mutta se loppui noin viikon jälkeen yhtäkkiä ja pian sen jälkeen raskaus menikin kesken.

Tämä raskaus on ollut alusta asti erilainen kuin aiemmat. ”Vahingossa” alkanut raskaus, jota ei varsinaisesti yritetty. Heti selkeä viiva raskaustestissä, eikä haamuja. Jo yli kolme viikkoa kestänyt pahoinvointi, joka on pitänyt minut sairaslomalla kotona jo viikon. Ja tietysti ensimmäistä kertaa nähty sydämensyke. 

Keskenmenopelosta huolimatta minä jaksan uskoa ja toivoa tähän raskauteen. Että tämä on meille ”se” raskaus. Että tämä toivottavasti jää viimeiseksi raskaudekseni. Että tämä vihdoin johtaa toivottuun lopputulokseen. 

Kyllähän tämä pahoinvointi ja muut oireet jo kertovat siitä, että raskaus etenee. Ja tiedän myös, että alkuraskauden ultrassa nähdyn sydämen sykkeen jälkeen on vain prosentin todennäköisyys keskenmenolle. (Tosin, sama prosentin todennäköisyys taitaa olla siinäkin, että kokee kolme keskenmenoa.) Joka tapauksessa, minä olen ollut nyt raskaana pidempään kuin koskaan aiemmin ja uskon ja toivon tämän raskauden kestävän aina huhtikuun alkuun asti.

Ps. Reilu kolmen viikon päästä ultraan, jännää!