Odotukset vs. todellisuus
Minulla on ollut paljon odotuksia ja luuloja raskausaikaa kohtaan. Olenhan jo neljättä kertaa raskaana ja yritysvuosiakin kertyi muutama. Todellisuus onkin ollut vähän jotakin muuta.
1. Raskaus on onnen aikaa
Raskaustestejä paljon tehneenä sitä aina ajatteli, että plussan tultua elämä on pelkkää onnen pilvien päällä seilaamista. Totuushan on, että näin monen keskenmenon jälkeen raskaus on ollut pelon täyttämää aikaa. Nyt viimeinkin olen uskaltanut päästää pahimmasta pelosta irti, mutta toki huoli pienestä on varmasti aina läsnä, vaikka kaikki menisikin hyvin.
2. Olen supertyylikäs odottava äiti
Ajattelin, että raskaana ollessani panostan tyyliini ja olen trendikäs mamma. No, väsymys ja pahoinvointi ovat taanneet sen, että tässä raskaudessa tyylikkyys ja hehkeys ovat olleet hyvin kaukana. Hyvä kun jaksan suihkussa käydä. Meikkaaminen on jo aivan liikaa vaadittu. Päälle valikoituvat vain mahdollisimman mukavat vaatteet.
3. Julkaisen tiedon raskaudestani somessa np-ultran jälkeen
Aiemmissa raskauksissa olisin halunnut kertoa asian koko maailmalle mahdollisimman pian. Suunnittelin tässäkin alkuraskaudessa julkaisevani tiedon raskaudesta sitten ultran jälkeen. Nyt olen kuitenkin halunnut pitää tiedon itselläni. Olen kertonut raskaudesta ainoastaan perheelleni, kahdelle ystävälleni ja esimiehelleni. En siis kovinkaan monelle. Tällä hetkellä en ole varma aionko raskautta varsinaisesti julkistaa missään vaiheessa.
4. Elän elämää ihan normaalisti kuten ennenkin
Kuvittelin, että liikun, syön terveellisesti, luen, harrastan ja neulon eli jatkan normaalia elämääni myös raskaana. Kiitos pahoinvoinnille ja väsymykselle siitä, etten ole kertaakaan hikiliikkunut raskaana ollessani. Ruokaa en kuukauteen edes pystynyt syömään ja sen jälkeen olen syönyt paljon rasvaista ja suolaista ruokaa. Kaikki harrastukset ovat jääneet tauolle. Balettitunnit peruin. Museokortti pölyttyy lompakossa. Yhtään kirjaa en ole lukenut heinäkuun jälkeen. Ja en ole edes neulonut, mikä on minulle todella epänormaalia.
5. Olen mukava, iloinen ja sosiaalinen itseni
Kun kaksi kuukautta elää darraisessa olossa, sitä huomaa olevansa aika kiukkuinen ihminen. Kun nukkumaanmenoaika on nykyään yhdeksältä, siinä jää helposti sosiaalinen elämä väliin. Ja kun oksentelee bussimatkoilla, huomaa välttelevänsä kaikkialle lähtemistä, jos ei ole pakko.
+ Ja bonuskohta
Kun kolme raskautta ovat päättyneet verenvuodatukseen ja ultrat ovat näyttäneet vain elottomia hahmoja, sitä ei osaa edes kuvitella miten upeaa on nähdä oma pieni elossa ja liikkumassa hyvinvoivana. Vaikka olot eivät tähän mennessä ole olleet erityisen hyvät, niin tällä hetkellä tuntuu silti, että tuo pieni tuolla mahassa on ollut kaiken sen arvoista. <3