Kehoni ei ole enää minun

Raskaus on muuttanut kehoani ja sen toimintaa paljon. Yhtäkkiä kehoni ei näytäkään normaalilta itseltäni tai toimikaan totutulla tavalla. Muutokset ovat tapahtuneet yllättävän nopeasti ja välillä on vaikea ehtiä tottua niihin.

Ensimmäisenä muuttui kehon toiminta. Pienetkin ponnistukset hengästyttivät. Keho reagoi eri tavalla ruokiin, joita olin tottunut syömään. Yhtäkkiä närästi tai oksetti. Sattui paikkoihin, joihin ei ollut koskaan sattunut. Potkut ja vauvan liikkeet muuttuvat myös koko ajan vauvan kasvaessa ja vaihtaessa asentoaan.

Keho alkoi tietysti muuttua myös ulkoisesti. Alavatsa alkoi pyöristyä ja vatsallaan makaaminen ei enää tuntunutkaan kivalta. Mahaan ilmestyi hento linea negra ja sen ympärille karvoja. Minulle karvoja! Vatsan kasvaessa napakin muuttui tuntemattoman ihmisen navaksi. Rinnat tuntuivat raskailta ja painavilta – ja tuntuvat edelleen.

Keho jatkaa varmasti muutostaan vielä pitkään. Vatsa kasvaa koko raskauden ajan. Synnytys ja imetys tekevät puolestaan oman tehtävänsä kehon ulkonäköön ja toimintaan. Todennäköisesti tulen ikuisesti olemaan erilainen tämän raskauden myötä – niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mikä on siis hyvä asia. Vihdoinkin unelmani on toteutumassa ja myös kehoni tietää ja näyttää sen.