Synttärit

Tänään täytän 29 vuotta. Juhlia ei ole, sillä makaan sohvalla sekäkipuisena. Tänään olisi ollut työpaikan pikkujoulut, mutta nekin jäävät nyt välistä. Istuminen erityisesti aiheuttaa kauheaa kipua, mutta myös seisominen ja käveleminen. Olen miettinyt tukivyön ostamista, mutta ilmeisesti sitä ei suositella käytettäväksi istuessa. Ainakin fysioterapeutti kertoi meille näin raskaana olevien fysioterapiaryhmässä. No, kai tämän raskauden täytyy sisältää kaikki kurjuudet, jotta en voisi hetkeksikään unohtaa olevani raskaana ja jo näin pitkällä.

Vaikka raskaus ei olekaan ollut helpoimmasta päästä, olen onnellisempi kuin aikoihin. Tuntuu siltä, kuin pitkään kadoksissa ollut puuttuva pala olisi löytynyt ja täydentäisi palapelin kokonaiseksi. Olen kasvanut näiden yritysvuosien aikana hurjasti ja koen ymmärtäväni elämää paremmin kuin ennen näitä kokemuksia. Toki mieluummin vaihtaisin kaikki keskenmenot elämästäni pois, enkä toivo samaa kenellekään. Jokaisella asialla on kuitenkin kääntöpuolensa ja koen, että avioliittomme on nyt vahvempi kuin kolme vuotta sitten. Minä olen vahvempi kuin kolme vuotta sitten.

Kymmenen vuotta sitten

Kymmenen vuotta sitten täytin 19. Elämä oli kaikin tavoin huoletonta ja vapaata. Asuin yksin Lahdessa, taisin tuohon aikaan olla töissä joko Hesburgerissa tai päiväkodissa ja hengailin kaiken vapaa-aikani kavereiden kanssa. En miettinyt lapsia, en opiskelupaikkaa, enkä tulevaisuutta. 

Viisi vuotta sitten

Viisi vuotta sitten täytin 24. Asuin mieheni kanssa Helsingin Punavuoressa. Olimme olleet naimisissa kaksi vuotta. Opiskelin Helsingin yliopistossa neljättä vuotta. Minulla oli selkeät suunnitelmat tulevaisuudelle: valmistun, menen töihin, hankimme lapsia ja oman asunnon.

Vuosi sitten

Vuosi sitten täytin 28. Olin töissä todella kuormittavassa työpaikassa. En ollut tullut raskaaksi koko vuoden aikana ja olin jo mielessäni alkanut luovuttaa. Olin yrittänyt saada meitä lapsettomuustutkimuksiin, mutta en ikinä saanut puhelua takaisinsoittopalvelusta.

Vuoden päästä

Vuoden päästä täytän 30. Meillä on toivottavasti pieni poika, jonka kanssa olen kotona. Hän todennäköisesti opettelee nousemaan pystyyn noihin aikoihin. Olen toivottavasti yhtä onnellinen kuin nytkin tai jopa onnellisempi. Tiedän kuitenkin, että vauvavuosi voi olla kaikin tavoin rankka.

Viiden vuoden päästä

Viiden vuoden päästä täytän 34. Toivottavasti olen mukavassa työpaikassa ja meillä on kenties oma asunto. Emme välttämättä asu enää Helsingissä. Lapsemme on 4-vuotias. Teemme varmasti paljon asioita yhdessä perheenä.

Kymmenen vuoden päästä

Kymmenen vuoden päästä täytän 39. En edes osaa kuvitella elämää niin pitkälle. Tuntuu, että viimeiset kymmenen vuotta ovat kuluneet nopeasti, mutta sisältäneet paljon elämää. Toivon tietysti paljon onnea ja onnellisuutta. Tiedän myös, ettei elämä ole aina pelkkää onnea. En tiedä, missä asumme tai missä olen töissä. Toivon vain, että saan elää terveenä mieheni ja lapseni kanssa.