Ulkopuolisuudesta

Oltiin eilen ystävämme 30-vuotisjuhlissa. Olimme ainoa lapseton pariskunta paikalla. Lapsia vilisti ympäri asuntoa ja vauvat kiersivät sylistä syliin. Puheenaiheet liittyivät lasten kerhoihin, vauvojen kehitykseen ja muuhun vastaavaan.

Olo oli ulkopuolinen.

Varsinkin, kun mä tykkäisin höpötellä vauvoista ja lapsista. Mutta mä olen ulkopuolinen, mulla ei ole lapsia. En mä niistä voi mitään sanoa, ei mulla ole kokemusta, ei mulla ole lasta edes tulossa. Mä voin kysellä muiden lapsista ja kuunnella kuulumisia, mutta mä en voi sanoa mitään takaisin, enkä jakaa omia kokemuksia.

Tänä vuonna, ensimmäistä kertaa elämässäni, musta on tullut lapseton. Aiemmin asia ei ole häirinnyt mua, enkä ole kokenut multa mitään puuttuvan. Mutta nyt, mä niin kovasti haluan ja toivon. Haluan olla mukana äitien salaseurassa. Kierrättää omaa vauvaani sylistä syliin, päivitellä juoksevan lapseni riehumista, tyynnyttää itkevää lastani, jakaa omia kokemuksiani, höpötellä lasten kerhoista, vauvojen kehityksestä ja muusta vastaavasta.

Milloin on mun vuoro?