Joulun suruja
Joulusta tuli ankeampi kuin osasimme odottaa. Tulimme aatonaattona mieheni vanhemmille. Emme ole nähneet heitä, emmekä miehen sisaruksia ja sukulaisia keskenmenon jälkeen, joten olemme joutuneet täällä kaikkien säälin kohteeksi. Aina tavatessamme uuden sukulaisen olemme saaneet surullisen ilmeen osaksemme, halauksen ja jonkun säälivän lauseen, kuten ”Kiva kun tekin jaksoitte tulla”. Tieto on myös levinnyt niillekkin sukulaisille, joiden ei pitänyt tietää koko asiasta mitään. On ollut siis aika raskasta tavata ihmisiä. Sääli tuntuu kyllä harvinaisen paskalta. Elämä kuitenkin jatkuu ja olemme pikkuhiljaa päässeet pahimmasta yli. Nyt meitä täällä muistutetaan keskenmenosta kokoajan uudestaan.
Mieheni sisaruksilla on lapsia ja tietysti joulu on oikea lasten juhla. Olemme kahteen otteeseen seuranneet lasten lahjojen avausta. Yksi pikkuisista sai itselleen Baby Born -nuken. Itsekin toivoin sitä aina lapsena, mutta en koskaan saanut. Käyköhän niin, että nyt toivon sitä oikeaa vauvaa enkä sitäkään saa koskaan?
Viime aikoina on tuntunut siltä, että olemme muiden silmissä täysin mitättömiä, kun meillä ei ole lapsia. Viimeisetkin ystävämme ovat raskaana. Me olemme se ainoa pari lähipiirissämme, joka joutuu kokemaan keskenmenoja. Tuntuu siltä, että kaikilla muilla lisääntyminen onnistuu niin helvetin vaivattomasti. Me emme jaa elämäntilannettamme tällä hetkellä kenenkään ystäviemme kanssa. Sen sijaan monet ovat raskaana tai juuri saaneet lapsen, joten ei heidän kanssaan voi edes puhua näistä asioista. Yksi ystäväpariskuntamme pyysi meitä tulemaan aattoiltana pukiksi ja muoriksi heidän lapsilleen. Tuli sellainen tunne, että eikö meidän kahden joululla ole enää mitään merkitystä, kun meillä ei ole lapsia. Me emme ilmeisesti halua viettää joulua rauhassa perheen kanssa? Kysyisikö kukaan perheelliseltä tämmöistä? Varmastikaan tämä ei ollut kysyjän ajatuksissa, mutta tällä hetkellä sitä tulkitsee asiat liikakin tämän lapsettomuuden kautta. Kyllä, tällä hetkellä pidän meitä lapsettomina. Olemme yrittäneet jo yli vuoden ja edelleen olemme tahtomattamme lapsettomia.
Pahoittelut vuodatuksesta. Joulu on tuonut taas tunteet pintaan ja syli tuntuu tyhjemmältä kuin koskaan. Toivottavasti teillä on ollut parempi joulu!