1,5 vuotta

Pysähdyin hetkeksi miettimään elämääni viimeisen puolentoista vuoden ajalta. Miten vähän sitä elämässä onkaan muuttunut ulkoisesti, mutta miten paljon onkaan tapahtunut sisäisessä maailmassa.

Marraskuu 2014 – Toukokuu 2016

-Asun edelleen samassa asunnossa saman miehen kanssa. Mielestäni avioliittomme on vahvistunut tämän 1,5 vuoden aikana. Olemme kasvaneet enemmän kiinni toisiimme yhteisten kokemusten kautta.

-Olen edelleen samassa työpaikassa. Marraskuussa 2014 olin ollut työelämässä vasta vähän aikaa. Valmistumisesta ei ollut kauaa, enkä ehkä vielä ollut sopeutunut tuohon muutokseen. Nyt työni tuntuu jo tosi tutulta ja työyhteisö luonnolliselta ympäristöltä.

-Fyysisesti olen muuttunut vanhemman näköiseksi. Raskas viime vuosi teki tehtävänsä ja olen selkeästi väsyneemmän ja vanhemman näköinen.

-Ja mahtuuhan tähän aikaan toki myös kaksi raskautta, kaksi ensimmäistä neuvolakäyntiä, kaksi laskettua aikaa, kaksi keskenmenoa ja yksi kemiallinen raskaus. Kaksinverroin surua.

 

Kuinka paljon suru muovaakaan meitä sisältäpäin? Olen näiden 1,5 vuoden jälkeen kärsivällisempi, empaattisempi ja vahvempi kuin aiemmin. Toisaalta myös herkempi ja hauraampi. Toivottomampi ehdottomasti. Usko tasapuolisuuteen ja elämän reiluuteen on mennyt. Usko omiin selviytymiskeinoihin on vahvistunut. Kaikesta kuitenkin selviää, sen tiedän nyt. 

Mitäköhän seuraavat 1,5 vuotta tuovat tullessaan?