Aurinko paistaa aina välillä

Viime aikoina olen ajatellut vauvoja, raskautumista ja keskenmenoja vähemmän kuin koko yrityshistoriamme aikana. Tuntuu huojentavalta, kun ajatukset eivät liiku ainoastaan yhden ja saman aiheen ympärillä. Olen pitänyt huolta itsestäni ja tehnyt asioita, joista pidän. Varasin liikuntakurssin, enkä ajatellut ”mitä jos raskaudun kurssin aikana ja minulla on pahoinvointia, enkä voi osallistua”. En suunnittele enää elämääni raskautumisen ehdoilla. Teen tulevaisuuden suunnitelmia ilman lapsia. Etsin uutta työpaikkaa ja suunnittelen matkoja. Ja mikä tärkeintä; en seuraa kiertoani enää pakonomaisesti. 

Toki välillä on niitä päiviä, kun tuntuu, että jokaikinen ovi on suljettu ja seison samassa huoneessa odottaen edes jonkun oven avautumista. Elämä tuntuu välillä junnaavan paikoillaan ja en voi kieltää, että olisin enemmän kuin valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen ja perustamaan oman perheen. Mutta ei sillä kiire ole. Kyllä me vielä ehditään. Ja nyt on meillä aikaa nauttia kahdestaan tästä elämästä. Harmi vaan, että suurin osa ystävistämme on siirtynyt jo siihen seuraavaan vaiheeseen. Perässähiihtäjänä on vähän tylsää ja yksinäistä. Ulkopuolista.

Juttelin tässä hiljattain erään ystäväni kanssa, joka ei elä tällä hetkellä parisuhteessa eikä hän edes toivo lapsia itselleen. Hän kertoi kaveristaan, joka on saanut kuusi keskenmenoa ja on nyt raskaana. Raskaudessa on tullut viime aikoina komplikaatioita ja tämä ystäväni oli sitä mieltä, että tämän naisen pelot ja negatiivisuus raskautta kohtaan on aiheuttaneet nämä ongelmat ja mahdollisesti myös keskenmenot. En osannut edes oikein kommentoida tähän mitenkään, olin niin tyrmistynyt tästä ajatuksesta. Kun joutuu kokemaan jotain näin hirveää ja vielä toistuvasti – ja sitten vielä saa siitä syyt niskoilleen. ”Koska olet niin negatiivinen.” Pahintahan tässä on juuri se, että tulevat raskaudet on jo pilattu huonojen kokemusten vuoksi. Mutta…vaikeahan sitä on ymmärtää toisen ongelmia, jos ei ole itse kokenut samaa. En minäkään ymmärrä sinkkuystävieni miesongelmia. Toki yritän olla möläyttämättä mitään typerää ja lohdutan sydänsuruisia.

Pääosin täällä menee kuitenkin hyvin! Pitkästä aikaa osaan nauttia lapsettomasta elämästä. Mitäs teille kuuluu?