Feeling blue

Mä olen tammikuun keskenmenosta asti kärsinyt pienestä masennuksesta. Kun uutta raskautta ei meinannut kuulua, toivottomuus kasvoi. Kun syksyllä työpaikka muuttui hyvin ankeaksi, alkoi tuntua siltä, että kaikki on huonosti. Nyt kun kotonakin on ollut ongelmia ja paljon riitoja, mieli on ollut todella maassa. Jostain syystä raskaus ei ole saanut mua piristymään, vaan ennemminkin odotan koko ajan huonoja uutisia ja vuodon alkamista.

Edellinen raskaus aiheutti sen, että mä koko ajan pelkään tämänkin menevän huonosti. En uskalla yhtään iloita tai nauttia raskaudesta. En ole halunnut mennä varhaisultraankaan sen takia, että pelkään saavani siellä huonoja uutisia. Heti plussan jälkeen kävin pyörimässä vauvanvaateosastolla, mutta sen jälkeen ei ole huvittanut mennä. En anna itseni innostua tästä. Mies on kertonut raskaudesta jo koko perheelleen ja suurimmalle osalle ystävistään. Mä olen kertonut ihan vain parille ystävälle, jotka tiesivät edellisestäkin raskaudesta. En uskalla kertoa, ettei mun tarvitse jälleen kertoa myös niitä huonoja uutisia. 

On aika raskasta elää jatkuvassa pelossa. Vapaa-aika ei toimi ollenkaan palauttavana tekijänä raskaasta työstä ja sen vuoksi kaikki tuntuu entistä raskaammalta. En tiedä, helpottaako tämä missään vaiheessa. Toivottavasti siinä vaiheessa, kun/jos ultrassa kaikki näyttää hyvältä.

Mutta miten siltikään uskallan iloita? Takeita ei ole, että kaikki menee hyvin. 

 

EDIT// Ja lähes saman tien tämän kirjoittamisen jälkeen alkoi ruskea vuoto. Toivo on jo heitetty ja olen varma, että tämä raskaus oli nyt tässä.