Imetysasiaa
Minulla on aina ollut aika negatiivinen kuva imetyksestä. Nuorempana ajattelin, että en haluaisi koskaan imettää. En oikein edes tiedä, miksi. Aikuisena puolestaan olen kuullut tosi paljon karmeita imetyskokemuksia, enkä oikeastaan mitään positiivista. Milloin jollakin imetys ei ole sujunut ollenkaan, koska maitoa ei ole tullut, kun taas joku on väkisin imettänyt itkien nännit verta valuen. Myös paljon parjaamani perhevalmennuksen imetyskerta toi esille käytännössä pelkkiä ongelmia ontelonisistä alkaen. Kuitenkin samalla paino(s)tettiin, kuinka tärkeää imetys onkaan.
Näiden kuulopuheiden vuoksi olin etukäteen varautunut siihen, että imetys tulee olemaan itkua ja hammasten kiristystä tai vähintäänkin se sattuu ja jotain ongelmia ilmenee. Yllätyinkin suuresti, kun mitään ongelmia ei tullutkaan. Imetys lähti hyvin käyntiin, maito nousi hyvin, hyvä imuote löytyi samantien. Ainoastaan sairaalassa kahtena ensimmäisenä yönä vauva ei suostunut jostain syystä syömään, mutta sen jälkeen rinnalla on viihdytty hyvin. Jopa niin hyvin, että vauvan paino on noussut hurjaa vauhtia!
Imetys ei ole sattunut, enkä ole joutunut käyttämään nännivoidetta tai rintakumia. Maitoa riittää hyvin, välillä vähän turhankin hyvin. Korviketta emme ole joutuneet antamaan kertaakaan. Imetys on tuntunut luonnolliselta ja normaalilta. Minusta on ihanaa myös sen tuoma läheisyys vauvan kanssa.
Yöllä vauva herää useimmiten kaksi kertaa syömään. Monesti nukahdan itse sen aikana, joten en mielestäni joudu kauheasti valvomaan. En ole läheskään yhtä väsynyt nyt kuin raskausaikana. Päivisin vauva syö noin 2-3 tunnin välein. Jos olemme lähdössä jonnekin, pumppaan yleensä maitoa mukaan pulloon. Julki-imetys ei ainakaan vielä ole tuntunut luontevalta. Pullosta vauva syö vaihtelevalla menestyksellä. (Tuttia puolestaan ei suostu syömään ollenkaan.)
Kuvat ovat Roihuvuoren Kirsikkapuistosta, jossa vauva ei meinannut millään suostua syömään tuttipullosta.
Tiedän, että imetys on herkkä asia monelle, enkä halua aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään tällä tekstillä. Haluan vain tuoda esille sen, että imetys voi sujua myös täysin ilman ongelmia, koska sen olisin halunnut myös itse kuulla aikoinaan. Pahimmillaan jotkut jättävät imettämättä, kun esillä on niin paljon huonoja kokemuksia. Neuvolassakin terveydenhoitaja totesi minulle: ”Kerrankin positiivinen kokemus!” kertoessani hänelle imetyksen sujuvan hyvin. Kommentti kertoo mielestäni siitä, että pääasiassa esille tuodaan imetyksen haasteita, mikä on tietysti myös hyvä, jotta ihmiset ovat tietoisia niistäkin. Hyviä kokemuksia voisi kuitenkin tuoda siinä rinnalla esille, jotta imetyksestä puhuminen ei olisi pelkästään niitä mörköjen ja pirujen maalaamista seinille.
Ei kannata siis etukäteen pelätä mahdollisia ongelmia, vaan yrittää ainakin. Ja kyllä niihin ongelmiinkin on paljon apua tarjolla, jos niitä ilmenee.
PS. Kirjoitan tämän tekstin siis kuuden viikon kokemuksella. Tiedän, että niitä ongelmia saattaa ilmetä myös myöhemmin. Tällä hetkellä olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt meidän tilanteesta.