Kateudesta
Olen tässä viime aikoina tuntenut selkeästi aiempaa useammin kateuden tunteita. Joskus nuorempana olin tietyille ihmisille hyvinkin kateellinen heidän elämästään, ystävistään, ulkonäöstä jne. Aikuiseksi kasvettuani olen oppinut sen, että elämästä voi aika pitkälti tehdä sellaista, kuin siitä itse haluaa. En ollut enää muille kateellinen, vaan arvostin omaa elämääni. Opiskelin haluamaani alaa menestyksekkäästi, menin naimisiin ihanan miehen kanssa, mulla oli ystäviä, harrastuksia ja asiat muutenkin hyvin.
Kun sain keskenmenon/tuulimunan, luin jonkin verran netistä ihmisten kokemuksia aiheesta. Siellä joku oli kommentoinut niin, että hän on kateellinen raskaana oleville ystävilleen ja tutuilleen keskenmenon jälkeen. Ajattekin tuolloin, että eihän ole mitään järkeä olla kateellinen muille. Heidän raskautensa ei ole minulta tai sinulta pois.
Aikaa kului. Uutta plussaa ei tullutkaan helposti. Yhtäkkiä tuntui siltä, että kaikki ystävät ja tuttavat kertovat raskausuutisia. Kateus alkoi nostaa päätään. Miksi kaikilla muilla raskaus etenee? Miksi muut saavat kantaa pieniä tuhisevia kääröjä mukanaan synnäriltä poistuessaan? Miksi juuri minä koin tämän kokemuksen?
Kesäkuun alussa eräs tuttavani synnytti tytön. Hän oli mennyt naimisiin yhdeksän kuukautta aiemmin. Hän tuli siis raskaaksi samantien. Olin kateellinen. Kunnes ymmärsin. Enhän minä olisi halunnut tulla heti raskaaksi naimisiin mentyäni. Me halusimme aina olla kahdestaan ensin. Tehdä asioita kahdestaan. Matkustaa kahdestaan. Miksi olisin kateellinen sellaisesta, mitä en olisi edes halunnut?
Ja täällä me ollaan, Ranskassa, kolmatta viikkoa. Eilen nähtiin upeat kansallispäivän ilotulitukset. Joku saattaisi olla mulle jopa kateellinen. Mulla on ihana työ. Pitkä kesäloma, jolloin voin matkustella. Rakas mies. Ystäviä. Harrastuksia. Asun Etelä-Helsingissä. Mulla on kaikki hyvin. Miksen keskittyisi niihin asioihin, mitä mulla on, ennemmin kuin niihin, mitä mulla ei (vielä) ole?
Ja äitinä kerkeän olemaan lopun ikäni sen jälkeen, kun kannan pienen tuhisevan käärön mukanani synnäriltä.